lauantai 3. huhtikuuta 2010

(T)

  • Jos mä alotan siitä, että mitä mä haluaisin tehdä: Mä haluaisin lähteä lenkille ulos auringonlaskuun ja juosta niin kauan, että tulis pimeä ja kaikki mynämäkeläiset nuoret menis popittaen ohi Bisseen ja mä voisin vilkuttaa niille. Eikä mua haittais yhtään, vaikka ne näkis mut lenkillä koska mulla ois mun uus juoksupaita ja uudet lenkkarit, enkä mä olis yhtään punanen, vaikka oon juossu jo tosi kauan...

  • Sitten mä jatkan siitä mitä mun pitäis tehdä: Mun pitäis siivota ja saada valmiiks mun huone, jonka mä alotin jo viime syksynä, mutta oon lykänny sitä asiaa eteenpäin koska aina on muka ollu jotain parempaa tekemistä, kuten esimerkiksi lukea ylioppilaskirjotuksiin. Sitten kun mun työpöytä ois vihdoin siisti, niin mä mahtuisin sen ääreen lukemaan pääsykokeisiin ja oppisin hirveesti tietoa esimerkiksi mikä on duodenum, hypoksia, monosyytti ja tentorium cerebelli.

  • Seuraavaksi mä kerron, että mitä mä olen tehnyt: Mä olen katsonut MTV:tä, joka poikkeuksellisesti on näkynyt meillä koko pääsiäisen. Mä olen sieltä MTV:ltä oppinut, että ihmiset pettää helposti eksien kanssa ja että ei kannata hankkia vauvaa teininä, koska siitä ei tule kuin hankaluuksia. Mä olen myös lainannut kirjastosta kolme nuottikirjaa ja soitellut niitä pianolla, kun ne sisältää niin kauniita lauluja. Olen myös käynyt todella monta kertaa facebookissa ja katsonut mitä typeriä statuspäivityksiä ihmiset ovat tänään laittaneet ja miettinyt, että ehkä sitä itsekin voisi sinne jotain kirjoittaa, mutten ole kuitenkaan keksinyt mitään mukavaa.

  • Neljänneksi mä kerron mitä mä tulen tekemään seuraavaksi: Lähden etsimään itselleni jotain syömistä, mutta tulen kuitenkin huomaamaan, ettei meillä ole muuta kuin pakastepitsaa ja suklaamunia, joita olen syönyt tänä viikonloppuna jo tarpeeksi. Sen jälkeen luultavasti katson taas yhden ohjelman MTV:ltä. Voisin myös ladata muutaman hyvän kappaleen, joita minulle ei vielä ole kuten Amy Macdonald - Don't tell me that it's over ja Edward Maya & Vika Jigulina - Stere Love. Haluaisin myös katsoa jonkun niistä leffoista, jonka iskä toi minulle tuliaiseksi edelliskerran kun oli matkoilla.... Kuitenkin alkaessani tekemään näitä juttuja muistan mitä minun pitäisi tehdä ja lamaannun täysin ja ehkä tulen taas vierailemaan facebookissa. Lopputuloksena on, etten saa yhtään mitään aikaiseksi.

Olen siis joutunut kierteeseen, josta en ole vielä keksinyt ulospääsyä. Luultavasti olen kuitenkin hyvin lähellä ratkaisua. Nyt kun tästä lopetan nenäliinojen massiivikulutuksen muusta syystä, kuin että ne ovat loppu, enkä jaksa käydä ostamassa lisää, niin lähden sinne lenkille. Lähden niin myöhään, että pimeä tulee nopeasti, enkä ole kerennyt tulemaan vielä punaiseksi. Silloin äiti ja iskä ovat taas kotona ja minun ei enää tarvitse elää niillä ruoilla, mitä tipu on yöllä tuonut tyynyni alle. Sitten jaksan taas siivota ja lukea ja palkinnoksi annan itseni katsoa vähän MTV:tä ja soittaa pianoa. Parhaassa tapauksessa MTV ei edes näy enää. Minnakin on kotona ja voin katsoa sen kanssa leffan ja ladata sille pari kappaletta ja siinä ohella ladata omanikin, eikä minun tarvitse tuntea huonoa omatuntoa, koska vietänhän kuitenkin laatuaikaa pikkusiskoni kanssa!

Olisipa jo huominen!


torstai 1. huhtikuuta 2010

Otur, eli vitun paska säkä. (T)

Kaikki alkoi sunnuntaina 21.3, kun päätin lähteä juosten pitkälle lenkille. Parin tunnin juoksu oli mun jäsenille liikaa ja kotiin päästessäni sattui joka paikkaan. Iltaan mennessä jalat kuitenkin palautuivat, mutta vihlova kipu polvessa huolestutti. Maanantaiaamuna herätessäni huomaan, että polvi sattuu edelleen. Ei auta kuin pitää lepopäivä.

Tiistaiaamuna herään ja polvi on parantunut, kuin taikaiskusta. Mikäs siinä. Hyvillä mielin alan tehdä kuntopiiriä. Saman jalan jalkaterän ulkosyrjä ei kuitenkaan tykkää yhtään mistään liikunnasta. Mikäs siihen nyt on tullut?

Seuraavana päivänä on 3000m testijuoksu. Puoli tuntia ennen testiä uskon edelleen ihmeparantumiseen ja suuntaan hallille. Koko yritys taisi olla alkujaan jo tuhoon tuomittu, kun päätän matkustaa tämän 300m matkan hallille autolla, koska en halua kävellä, kun jalkaan sattuu. Eihän siinä edes lähtöviivalle päästy.

Jalka jaksaa vaan olla kipeä ja lopulta raahaudun lääkäriin. Joku tulehdushan siellä on. Kertoessani, että viikonloppuna on maajoukkueleiri Tanskassa lääkäri ottaa järeämmät aseet käyttöön, että saadaan mut juoksukuntoon.

Perjantaina kävellessäni lentokentällä kipua tuntuu yhä ja päätän olla juoksematta seuraavan aamun kisan. Lauantaina ihmeparantuminen on kuitenkin tapahtunut! Lääkärin ohjeiden mukaan otan kuitenkin varovaisesti ja käyn vain lyhyellä lenkillä. Huomenna sitten kisaan!

Sunnuntai koittaa ja fiilis on hyvä. Verkatessa ei satu mihinkään. 5 ensimmäistä kilometria en ehdi ajatella mitään muuta, kuin että onpas mukavaa! Sen jälkeen alkaa taas sattumaan, mutta POLVEEN! Maaliin on kuitenkin juostava. Vihlova kipu säilyy koko loppupäivän. Olen kuitenkin vakuuttunut, että polven ihmeparantuminen tapahtuu taas ja pystyn juoksemaan loppuleirillä kaikki reenit. Seuraavana aamuna totuus kuitenkin selviää. Ei tuu mittään.

Keskiviikkona lähden nöyränä Tanskasta kotiin yhden kisan juosseena. Olen kuitenkin ehtinyt siinä mitään tehdessäni hankkimaan myös nuhan ja yskän ja myöskin rakon kantapäähän. Tällä hetkellä en voi sanoa, että polvi enää pahemmin tuntuisi, mutta tässä flunssassa en kuitenkaan jaksa edes harkita muuta kuin tietokoneella istumista...

Kaksi ja puoli viikkoa olen tässä nyt ollut reenaamatta ja siinä ajassa kokenut 4 erinäistä vammaa/ongelmaa. En muuta voi kyllä sanoa, että tässähän alkaa jo vituttamaan. -.-