Keskimatka/viesti viikonlopusta jäi 3 asiaa harmittamaan.1) Miksen kiertänyt keskimatkan karsinnan 2-3 väliä tietä pitkin, jäi monta rankipistettä saamatta?2) Miksen kiertänyt jättimäkeä finaalin ykköselle, jäi loistava rastiväliaika saamatta?3) Miksen tiennyt, että Lahti on Joensuun ja Helsingin välissä?Ei niistä sen enempää. Virheistä oppii.Parempi keskittyä tulevaan, SM yöhön. Nyt kun kirjoitukset on ohi, niin kaiken painon elämässä voi laittaa taas urheilulle. Olin jo vähällä luovuttaa viime viikonlopun jälkeen, kun ei se vauhti vaan riitä mihinkään, mutta sitten päätin etten luovutakaan. Mun kausi alkoikin oikeastaan vasta SM-pitkiltä, joten miksi sitä siis lopettaaa kesken, kun treenimotivaatiota, aikaa ja mahdollisuuksia löytyy. Ja löytyyhän maailmasta niin monta esimerkkiä heistä, jotka ovat vaikeuksien jälkeenkin nousseet takaisin huipulle. Miksi siis lannistua ensimmäiseen vastoinkäymiseen? Toisaalta olen kuitenkin se poikkeus sääntöön... Nyt taidan kirjoittamisen sijaan kuitenkin mennä maistamaan vastaleivottuja mokkapaloja. Tän päivän lenkki on jo tehty, ei murheita lihomisesta! =)
-t
SM-KESKIMATKA, SM-VIESTIÄrsyttää, nolottaa, ihmetyttää, väsyttää, ituttaa, vihastuttaa,... Eihän ne nyt niin hyvin mennyt! Valmistautuminen: NOLLASSA! Alkuviikosta vaan nukuin ja silti todella väsynyt, palelin jatkuvasti ja koulussakin olo tuntui kamalalta, eikä keskittymisestä tullut yhtikäs mitään. En sitten tiedä mistä olo johtui, ehkä "turhan" tai siis yllättävän ja todella tärkeän BB:n seuraaminen kerää viikko viikolta univelkaa + siihen päälle aamukuudelta heräämiset aamureeneihin. Mutta nyt kyllä veikkaan silti että oli enempi jotain kipeeksi tulemisen merkkejä, vaikka lopulta kipeeksi en sitten tullutkaan. Keskiviikon AV-harjoitus jälleen kulki normaalisti lukuunottamatta ensimmäisen lenkin virheitä, mutta huoli väsymyksestä oli poissa. Silti torstaina en missään välissä mennyt ulkoiluttamaan itseäni, koska olin ajatellut heittää verryttelylenkin perjantai-iltana, mutta sekin jäi koska majoituksessa olimmekin vasta kello kymmenen. Nukkumaan mentäessä ajatuksissa pyöri pahasti mielessä, että ei jalat taida huomenna liikahtaa yhtikäs mihinkään, ja en ole tehnyt asioita mitä pitäisi tehdä ja mitä olen aina ennenkin tehnyt enne kilpailua. Ja eihän siitä sitten hyvää seurannutkaan seuraavana päivänä!Karsinta meni ihan ok, mutta ei hyvin ja huono mielikin siitä jäi. Olin yhdeksäs toisessa karsintaryhmässä. Karsinnan ja A-finaalin välissä kävimme lepäilemässä ja syömässä majoituksessa ja myös yllättäen nukahdin (ei hyvältä näyttänyt!). Tietenkin olo tuntui ihan pirteältä kun lähdimme takaisin kisapaikalle, mutta ei kokonaisvire ollut varmaankaan täydellinen. Sekä fyysinen että taidollinen puoli ihan kateissa; Ykkösrastille tuli reilun neljän minuutin virhe ja heti toiselle rastille reilun kuuden minuutin virhe. Eihän siinä sitten ollut kuin todella suuri vitutus päällä ja loppumatka tulikin hölkäten maaliin ilman virheitä mutta mielenkiinto poissa. Näköjään tämä suunnistus on tällaista, yksi viikonloppu voi mennä täydellisesti, mutta toinen taas aivan totaallisen huonosti. Taisi silti olla kesän/syksyn huonoin suoritus, koska en ole pitkään aikaan tehnyt suurempia virheitä, mutta nyt niitä sitten jälleen tehtiin. En sitten tiedä, tietenkin maastokin oli ehkä vaikeaa tällaiselle avokalliomaastoihin tottuneelle. Mutta kaikkiin pitää oppia.Viestistäkään ei ole suurempia kommentteja. Alun järjettömän pitkä ykkösväli, josta en pitänyt lainkaan meni yllättävän hyvin, mutta radan helpoin väli ns. siirtymäväli ykköseltä kakkoselle kosahti, ja siinä sain kulumaan monenmonta minuuttia. Loppumatkan sitten tulinkin yksinään, kontaten mäkiä ylös ja alas. Juoksu ei kulkenut, mutta ei nyt suurempia virheitä enää tullut lukuunottamatta nyt neljännellä rastilla jokaisen hajonnan tarkastaminen.Fiilikset eivät nyt siis ole todellakaan katossa, mutta yritetään nyt pyyhkiä surkea viikonloppu pois mielestä, onhan se SM-yökin vielä! :) Seuraava viikonloppu menee toimitsijana oravatonnissa ja ehkä nuorisoviestiä katsoessa. Sitten SM-yö viikonloppu ja koeviikkokin painaa päälle, mutta onneks 25-MANNA ja syysloma vuokatissa tulee kokoajan lähemmäksi. On nimittäin ihan tarpeeksi ollut jo "jännittää"-kisoja. -reeta
Kerronpa vähän kommenttia mun sm pitkistä, hieman myöhässä tosin. Elikkäs meni aivan perseelleen. Karsinnassa alottelin kuuden minsan pummilla ja finaalissa jatkoin kolmentoista minuutin pummilla ja otin vieläpä melkein hylsynki. No pystympä ainakin yrittää parantaan suoritusta keskimatkalla. Vähintään jättää ne kymmenen minuutin pummit pois. Tavoitteena mulla taitaa olla vaan että pääsis a-finaaliin. Mutta joo kattellaan sitä sitten viikonloppuna.Mulla on iha armoton stressi nytten ja muutenki mua ärsyttää jokanen asia ja kun tuntuu ettei mikää mee niin kun pitäis. Mä tykkään muute tosi paljon äikästä: mun pitäis tehdä huomiseks novelli. Alotin sen kirjottamisen äsken, mutta sit totesin etten keksi mitää kirjotettavaa ja tajusin, että sen sijaan keksinki jotai kirjotettavaa tänne blogiin. Niin sen lisäksi mun pitäis kirjottaa novelliessee ja näytelmäessee ja lukee eka se sadan sivun näytelmä ja novellikokoelma, että vois ne esseet edes kirjottaa. Sitten pitäis kirjottaa vielä kolme vapaavalintaista juttuu, mutta en tiedä mitä. Ja sitte pitäis tehä yhteiskuntaopin ja ruotsin pakolliset tehtävät ja koeviikkokin alkaa ihan kohta. Ja mulla on enää muutama päivä aikaa kun viikonloppunakaan ei voi tehdä mitää kun menee se koko viikonloppu sm:iin. No tää on taas mun tapasta, että kaikki jää vikalle illalle. En vaan pysty alottaan mitään ennen kun on pakko. Löhöön vaan päivät pitkät sohvalla ja mietin että jotain vois tehä, mut sitten vaan aattelen että ei jaksa onhan tässä vielä aikaa ja keksin jotain kehittävämpää tekemistä. Joo huoh olipa mielenkiintosta mut oli vaan pakko purkaa ärsytystä jonnekkin.Totesin eilen että mun huoneeseen on iskenyt hedelmäkärpäsarmeija. Mun roskiksessa tais olla jotain niiden mielestä kivaa, niin ne oli sitten päättäny iskee sinne. Ja nyt koko mun huone on täynnä niitä. Hyi hitto. Ja mä en oo mikään ötököiden ystävä niin ei oo muuten yhtään kivaa. Ennen ne ei mun mielestä edes ollut ällöttäviä mut nyt mä jo melkein pelkään niitä. Sitten kun koitan tappaa niitä nii en onnistu kun ne on liian pienii et lopulta huidon vaa ilmaa ja ärsyynnyn vielä enemmän. Tänää niiden määrä on jo näyttänyt pienentyneen huomattavasti. Luojan kiitos.Ei muuten voi mennä kisat hyvin viikonloppuna mä tiedän sen. Ajatukset jossain aivan muualla ja muutenkin nyt ei mikää näytä menevän hyvin. Hedelmäkärpäset todisti sen.-suska
Tänään oli AV-reeneissä viestiharjoitus. Paikalla oli ihan kivasti porukkaa. Lähtö tapahtui yhteislähtönä. Viivalle viereeni asettui tämän vuoden MM 6 Sarina Jenzer, EM 1 Frida Lönnberg, SM 1 Reeta Rantanen ja viime vuoden SM 1 Tuulia Viberg. Ajattelin vain, että onpas kovatasoista porukkaa. Lähtöpamauksen jälkeen jäin auttamatta viimeiseksi, mutta en pelästynyt siitä, ovathan muut kovia juoksemaan. Päätin vain suunnistaa tarkkaan ja kiihdyttää loppua kohti. No eihän siinä kauaakaan mennyt, kun yksi kerrallaan ohittelin kaikki vastustajani ja vaihtoon saavuin ylivoimaisesti ensimmäisenä. Kauden suunnistuskohokohtani, ei epäilystäkään. Tänää kävin myös kirjoittelemassa 6 tuntia saksaa. Oli se aika yksinäistä olla ainut saksankirjoittaja siellä englanninlukijoiden joukossa. Eipä ainakaan ollut pelkoa, että olisin luntannut keneltäkään... Tarvetta kyllä olisi ollut. Jätin tyhmänä jopa aineen sanamäärän laskematta. Ainut asia, jonka olisin mahdollisesti voinut saada oikeinkin... Opettajat ovat tehneet musta kirjoituksissa oikean takapulpetin tytön. Maanantaina psykassa ja tänään olin ihan viimeisessä rivissä. Jonoa olivat sentään vaihtaneet viereiseen. En kyllä tiedä osaanko enää ollenkaan olla, jos laittavat mut jonnekin muualle ruotsissa istumaan... En kyllä usko, että jaksan enää edes istua niitä ruotsin 6 tuntia siellä. 12 tuntia tällä viikolla jo takana ja niska/hartia/selkäkivut ovat myös sen mukaiset. En tiedä johtuuko koulun huonoista tuoleista vai mun väärästä istuma-asennosta..? Eipä se kai auta, kuin kestää. Tähän kaiken päälle saan vielä matkustaa 6 tuntia autolla toiselle puolelle suomea SM-kisoihin. Kulku on sitten varmasti hyvä. Yhtä hyvä, kuin maanantain istumisten, piispamunkin, 2 korvapuustin ja jätskin jälkeen.. (y) Oma oli vikani.Siinäpä se, juttua olisi ehkä löytynyt enemmänkin, mutten jaksa enää kirjoittaa. Enkä oikeastaan edes uskalla sitä yhtä mielenkiintoista tapahtumaa pistää ylös, koska jos joku opettaja herra sattuu tätä lukemaan, niin voi olla, että mun ylppäreiden hyväksyminen on vaakalaudalla, mutta mitäs eivät osaa kuljettaa edes vessaan!Med vänliga hälsningar, Tiia.
Näin on nyt sitten syksyn ensimmäiset SM-kisat takana. 13 sija. Ei sitä oikein mitään osannut odottaa kesän jäljiltä, joten on se kai oltava tyytyväinen. Positiivista on, että jaksoin juosta jo lähes koko matkan, enkä virheitäkään tehnyt mainittavia määriä. Ero kärkeen sen sijaan tuolla suorituksella oli huikean iso, yli 10 minuuttia. Tarkemmin se tekee noin 2 min/kilometri, tarkalleen 123 sekuntia/kilometri. Se on aika suuri ero ottaa kiinni, mutta en usko, että se on mahdoton. Sadesäällä oli varmasti myös tekemistä asian kanssa.Analyysi:-Sadesäällä pitää suunnistaa trikoilla. Suunnistushousut estävät vakavasti jalkojen liikettä ja lisäävät vastusta. Molemmilla D17 ja D18 sarjan voittajilla oli trikoot. Siitä lähtee pois 5s/km.-Alamäkijuoksussa on parannettavaa. Huomasin, että alamäissä vauhti on lähes ylämäkien tasoa, koska jos antaa mennä kovempaa, niin sattuu enemmän kun kaatuu. Ajasta saatavissa pois maastonkohdasta riippuen 10s/km.-Tiheköissä on pakko kävellä, ettei risut naarmuta. Tiheiköt kiertämällä tai opettelemalla menemään uskaliaammin naarmullisin ihon kustannuksella saa ajasta 7s/km.-Hakkuilla vauhdin on tapana myös hidastua pahasti, koska risut ovat liukkaita. 5s/km.-Rastivälien ennakointi oli myös hakusessa, kun jokaiselle rastille oli pysähdyttävä tekemään suunnitelmaa. 6s/km.-Ojien ylityksestä aiheutuva epäröinti syö myös sekunteja. 2s/km.-Minulla on myös tapana ajautua aina kaikkein pahimpiin puskiin ja jyrkänteisiin. Niistä selviäisi helpommalla katsomalla vähän eteensä. 4s/km.-Hiusten pitäisi olla kiinni niin hyvin, etteivät ne vaan valu silmille. 1s/km.-Virheistä en voi laskea aikaa pois, koska niitä tekevät kaikki ja olisi typerää, jos pystyisi voittamaan vain, kun muut tekevät virheitä.Näillä pienillä asioilla saan ajasta pois 40s/km, joka tekee 5 km radalla 200 sekuntia, joka on 3 minuuttia ja 20 sekuntia. Tällä oltaisi oltu jo selvästi plaketeilla.Kuntoa tarvitsee siis kohottaa vain 83s/km ja tietysti hoitaa edellä olevat asiat kuntoon.Toimintasuunnitelma:-Äitin kanssa trikoo-kauppaan.-Nopeusvetoja tiheikössä/hakkuulla.-Ylämäki-alamäkivetoja.Terveisin Tiia
"Jippii olo ! :)" , elikkäs askolassahan oltiin sekä suunnistettiin ja juostiin. Karsinta oli lauantaina, joka meni ihan ookoo mutta tyhmäntyhmiä virheitähän tein. Mutta olin tyytyväinen. Neljäs sija, josta seurautui mukava lähtöpaikka sunnuntaille. Kisan jälkeen tein hyvät loppuverryttelyt ja aloin jälleen tankkaamaan, koska tostahan oon tullut nykyään niin tarkaksi, ei mitään ungi kramppeja enää! Oltiin iskän kanssa parman yhteismajoituksessa, jossain porvoon viihtyisässä majatalossa, ihan kiva paikka. Sunnuntai aamuna nukuin riittävän pitkään ja sato muuten kovaa. Päästiin suomenruotsalais poikien kyydillä kisapaikalle, koska oma kyyti jostain kumman syystä ei koskaan tullut. Pian sitten lähdettiinki jo käppäilemään lähtökynnykselle ja siellä istuskeltiin puolitoista tuntia, aika märkää touhua, mutta ei se pieni vilu haitannut. Alkuverryttely oli taas aika lyhkänen, karsinassakin se jäi neljään minuuttiin nyt skarppasin ehkä seittemän minuuttia. Suomenmestariksi: Kahdella ensimmäisellä välillä tais olla joku jännitys vielä, koska jälkeenpäin kun karttaa katselee ei mitään muistikuvaa oo mistä olen oikeasti mennyt, sumeeta, mutta vissiin ihan hyvin. Silti mukana oli vielä epävarmuus ja pieni hidastelu. Koloselle mentäessä alkoi tuntumaan jo ihan kivalta ja suunnistaminenkin oli ylättävän helpon tuntuista. Olin aika luottavaisin mielin, koska tuntui että on mennyt hyvin MUTTA tällaista ajattelua ei todellakaan saisi olla siellä metsässä kun muutama rasti on vielä hakematta. Pienet hermokoukut lopussa ja vielä lopussa suurehko virhe harmitti. Kiviä pörrätessä ympäri ajatus kävi jo mielessä et "tää oli nyt taas sit tässä tää kisa". Maalissa ei ollut mistään mitään tietoa, koska kuulutus ja sauranta kisapaikalla oli surkeahkoa. Lopulta kaikki tulivat vain onnittelemaan, ja silloin sitten itsekin lopulta tajusin että mähän voitin, vaikka itse en ollut mitenkään tyytyväinen. Mut kyllä mä nyt oon ihan onnellinen, kun tarkemmin miettii et kyllähän ne suuremmat virheet jäivät pois ja kulku oli hyvä. Ja maasto nyt oli mitä oli eli aika vaikeaa ja hidaskulkuista, niin ketään meidän sarjassa ei tainnut juosta ihan puhtaasti virheittä, eikä vauhtikaan paljon eronnut. Seuraavaksi perjantaina AM-yö, vähän harjoittelua SM-yötä varten kun tosiaan viimeksi yöllä juossut viime vuoden SM-yössä. Ja muuten valmistatumista the next sm-viikonloppuun! Siitä sitten seuraavaksi.-reeta
On vähäsen jäänyt tää kirjottelu, mut turha tällästä on tähän mainita kun sen nyt vaan aina muodon vuoks mainitsee. Mutta ei oikeen aika taida näköjään riittävän tai sitten toistan näitä blogikumppaneitani ja toteen etten koskaan kirjota siks koska mun ei tarvii kun ne on jo kirjottanut tai sitten oon laiska tai sitten mulla on niin tylsä elämä ettei siitä paljon jaksa kertoilla. Mut tsemppaan ja kerron jokasesta "tärkeestä" kisasta jotka tulevat vastaan. Niin siis se kauan puhuttu sm-kisa rumpahan alkaa huomenna sm-pitkillä ja viime viikonloppuna startattiin epävirallisilla sm:illä, kun liedossahan oli kll:ät.KLL meni ihan mukavasti ja ihan ookoo. 5. olin, mut puolessa välissä tuntu kropassa totaallinen hyytyminen mitä muuten en oo pitkään aikaan kokenu ainakaan noin lyhyessä kisassa. Ei tiedä syytä. Ja pitkät välit on mulle vieläkin joku kompastuskivi niissä menee aivan liian paljon turhaa jahkailua ja pysähtelyä, kun nehän pitäs mennä vaan nopeaa ja sujuvasti rastin lähelle ja rastille.Mutta tyytyväinen oon silti kun oon saanut suunnistamiseen ihan erinlaisen rytmin, kun viime kautta miettii niin mähän lähin sinne ihan miten sattuu eikä siitä tullut yhtään mitään muuta kun satunnaisina kertoina. Huomenna siis askolaan. Lähdetään huomenna aamulla ja lähtökynnyksellä joudun odottelemaan jonkun tunnin. Matka oli yllättävän lyhyt odotin paljon pidempää, mutta hyvähän tuo on riittää sitten sunnuntaille kunnolla voimia. Eli keskitytään vaan pitkien välien kunnolla suorittamiseen ja poimitaan lyhyemmät välit sieltä välistä. Kattellaan sitten mitä siitä tulee.
"Jos minä kulkisin Kauppatorin läpi, saisin kulkea sen kulmasta kulmaan pysähtymättä, ilman että kukaan pysäyttäisi minua. Mutta jos Madonna kulkisi torin läpi niin hänet pysäytettäisiin monta kertaa, kun ihmiset olisivat kiinnostuneita hänestä, pyytäisivät nimmareita tai laulunäytettä. Samalla tavalla Higgsin kenttä on kiinnostunut vain tietyistä hiukkasista ja takertuu niihin."Higgsin hiukkanen on yksi fysiikan perushiukkasista, joka antaa aineelle sen massan. Toisin sanoen kaikki aine koostuu osaksi näistä hiukkasista. Hiukkasessa on kuitenkin yksi ongelma, sitä ei ehkä ole olemassa. Ainakaan sitä ei ole vielä löydetty.Hiukkasen löytymisen toivossa rakennettiin maailman suurin ja monimutkaisin rakennelma, jonka rakentamiseen meni 10 vuotta. Se on 27km pitkä ja siellä lämpötila on 1,7K, eli toisin sanoen siellä on kolme kertaa kylmempää kuin Antarktiksella. Ja miksi sitä ei voi tavallinen ihminen havaita; se on 100m maan alla. Matemaatikkojen mukaan hiukkanen löytyy todennäköisesti, kun laitteella saadaan aikaan miljardi törmäystä. Siihen kuluu aikaa noin vuosi. Sinänsä harmi on, että tiedemiehillä kesti paljon vähemmän aikaa hajottaa tämä laite, kuin sen rakentaminen kesti. No hiukkasen löytymistä odotellessa... Kenenköhän verorahoilla tämä rakennelma on rakennettu näin lama-aikaan?Samanmoisilla laitteilla fyysikot etsivät myös neutriinoja, joita nykyisen käsityksen mukaan on liikkeellä niin paljon, että tälläkin hetkellä sinunkin pääsi läpi kulkee niitä satoja miljardeja. Niitä kuitenkin on saatu jo kiinni ja kiinniottamisen vauhti on keskimäärin jopa 3-4 päivässä. Voin vain kuvitella miten ne neutriinot kiertävät tarkoituksella tiedemiesten haavit ja nauravat räkäsesti päälle.Katsottiin yksi päivä fysiikan tunnilla videota, jossa näytettiin kuvaa aaltoliikkeestä uudestaan ja uudestaan ja joka kerta siihen oli nauhoitettu päälle erilainen puhe. "Jollakin todennäköisyydellä hiukkaset osuvat toisaalle ja vähän pienemmällä todennäköisyydellä ne osuvat toisaalle." "Hiukkanen on niin suuri massainen, että se menee aivan äärettömän pieneen tilaan." Ihmettelen vaan ymmärsikö se lukijanainen yhtään mitään mitä hän siihen nauhan tahtiin saneli ?En myöskään ole aivan varma haukkuiko meidän fysiikan opettaja alun esimerkissään Madonnaan jotenkin lihavaksi ja itseään hyvin laihaksi, kun totesi, että Madonna on saanut massan ja hän itse ei. Eikö hän ole lukenut ollenkaan iltapäivälehtiä Madonnan laihtumisesta ja hyvästä kunnosta?Erään kurssilaisemme toteamus:"Koko fysiikka on oikeesti niin juosten kustu, et jopa mä oisin pystyny keksimään paremmat teoriat näihin", sai minutkin ajattelemaan fysiikasta uudella tavalla. Kumpi lopulta sitten on oikeampi; fyysikkojen standardimalli maailmasta vai Raamatun luomiskertomus? Se on kuitenkin varmaa, että joko Jumalalla tai herra Peter Higgsillä kumppaneineen on ollut aivan mielettömän kieroutunut mielikuvitus maailmaa hahmotellessaan.Eikä muuten kannata ihmetellä, että oliko herra Higgs todella niin itsekäs, että nimesi keksimänsä kentän ja siinä esiintyvän hiukkasen itsensä mukaan. Se on väärä oletus, koska sen nimesivät muut tiedemiehet vasta myöhemmin. Toisaalta kyllä, jos joskus satun alkamaan atomifyysikoksi, niin kun löydän tämän kadonneen hiukkasen niin vaihdan kyllä sen nimen itseni mukaan. Tai sitten keksin kokonaan uuden mallin, niin kuin herra Higgs teki.Menikö yli hilseen? Menisi minunkin, jos minulla sellaista olisi. He.
Mulle tuli yhtäkkiä hinku tulla kirjottamaan tänne. Syy saattaa johtua siitä, että teen läksyjä tässä koneen ääressä. Matematiikan kaavat ei nyt oikeen suju ja piti keksii jotain mieltä kohentavaa tekemistä. Ja jos jaksaisin yrittää uudemman kerran tän kirjottamisen jälkeen.Tänään taas huomasin kuinka suunnistaminen käy vähän vaikeeks jos aattelee jotain aivan muuta. Ei jääny oikeen hyvä fiilis, tosi harvoin sitä iltarasteilla tulee niin isoa pummia tehtyä ja kaikenlisäks mun mieltä ei hirveesti kohentanu ne pienet ihastuttavat hirvikärpäset, jota sai kaivella seuraavan vartin hiuksista. Laskeskelin nii löysin noin viistoista hirvikärpästä maaliin päästyä plus ne kymmenen, jotka nypin päästäni mettässä.Oon muuten alkanu oleen koneella aika paljon, musta tuntuu et siihe vaikuttaa et veljenikin lopulta päätti jättää mut ihan yksin tänne vanhempien kaa, joten nyt kone on lähes kokoajan vapaa. Kokeilen tässä paraaikaa myös uutta tekniikkaa, että en tee läksyjä mun sängyllä vaan tässä kirjotuspöydällä koneen eessä, kun tää huone on nyt vapaa. Mutta ei tää nyt näytä toimivan. Ei sitte yhtään. Mutta fiksuna opiskelijana lopetan tän kirjottamisen ja siirryn niihin läksyihin(saattaa olla tekosyy kun ei keksi mitää kirjotettavaa nyt).En muuten ikinä muista mikä fontti ja väri mulla on käytössä. Joten näiden mun tekstien ulkonäöt saattaa muuttua joka kerta vähäsen. Nyt tää tekstikin näyttää aivan yli-isolta tai sitten ei. Ei muuta. Heihei. Meijän blogi menee muuten aikaansa edellä. Kello on meinaan oikeesti 21.55.
