menestys nollassa. (R)

O-ringen kusi, ja uudelleen ruotsinmaalle lähdettii myös yrittää joka jäi sekin yrittämisen tasolle. Ringenillä tosin meikäläisellä ei mennyt oikeen mikään hyvin. Suunnistustaito oli hävinnyt kokonaan ja fyysinen vireki oli ihan jossain muualla, siihen voi olla muitaki selityksiä mm. poolpartyja ja railakkaita menomatkoja, mut silti mua harmittaa vaikka kivaa tosin oli lukuunottamatta tapaturmia ja suunnistusta. Mutta ei siitä sen enempää.

Pari päivää sitten tultiin ungdomens tiomilasta, joka oli ihan jees reissu. Hauskaa oli muuten mutta koskaan ei niin hyvälle fiilikselle pääse jos oma joukkue juoksee aika alavireisesti näin kauniista sanottuna ja omakin suoritus menee huonosti, kun ei tajua tankata mitään muuta kun vettä elimistöön, joka tulee yöllä suoraan ulos ja sen takia pitää rampata vessassa eikä vähäisestäkään nukkumisesta tule mitään, ja vielä ankkuripätkällä ekan lenkin puolessa välissä iskee saakelinmoinen pohjekramppi ettei juoksemisesta tule enää mitään, viiden minuutin välein pitää jäädä kannon nokalle venyttelemään pohkeita että pääsis ees muutaman metrin eteenpäin, välillä toki kramppi menee ohi mutta tulee takaisin muutaman minuutin kuluttua vielä pahempana jumina. Voivoi. Varvauksen jälkeen pieni lenkki meni kokonaan melkeen kävellessä ja pari viimeistä väliä ois ollu vaan polkua maaliin, mutta eihän siinä voinu ku kirota päässä miksen pääse eteenpäi, miksen tankannu tarpeeks, vaan kidun täällä nyt. Se siitä :D Sen jälkeen oli pahamieli, mut kyllä se tulomatkalla sit vähäsen tasottu ja pohkeetkaan ei tanssimista haitannu, ehkei niissä sitte ollu tuntoa tai jotai muuta vastaavaa. Ilone oon kyllä poikien puolesta ku ne veti hyvi, että hyväjuttu! Ens vuonna tytötki iskee ihan uudella kokoonpanolla! :)

Nyt kunnon reeniä, koska se on vähäsen jääny kaiken palautumisien ja kipeiden päivien vuoksi. Vinkkejä tosin meikäläinen tarttis, koska nyt ne pohkeet on niin jumissa ettei pysty edes kävelee ja hipasuki sattuu... mutta kai mä kestän ja kai ne tosta vielä avautuu ja kylmägeeli on ollu ainaki iha jees. Am-kisat jätetään väliin ja tähdätään alkuunsa nyt NuJuun! Ketähän siellä vie tänä vuonna voiton ;) (uusintaa vaan!vaiko?)


-reeta

Absoluuttinen totuus. (T)

Viime viikolla tein tuttavuutta erään aineen kanssa, joka osoittautuikin jonkinnäköiseksi taikajuomaksi. Ainetta myytiin litran pakkauksissa ja tavalliseksi mehuksi se olisikin ollut hyvin kallista. Kyseessä oli kuitenkin jonkinnäköinen mehutiiviste, jonka paljasti pullon kyljessä ollut sekoitussuhde 40%. Vesi ei kuitenkaan osoittautunut parhaaksi laimentajaksi, vaan testissä pärjäsitvät yllättäin sprite ja metsämansikkamehu.

Vaikutus alkoi jo siitä, kun pullon sai käteen. Pelkkä siihen koskeminenkin sai hyvälle tuulelle, saatika maistaminen. Sitä maistaessa elimistön valtasi rentous, johon sekoittui kuitenkin kaikkivoipaisuuden tunne. Aine sai suorastaan haluamaan itsensä kuluttamista. Sitä lisää nauttiessa sen varsinainen taikavoimaisuus ilmeni entisestään. Se sai hyppäämään uima-altaaseen vaatteet päällä, syöksymään pää edellä päin takkaa, ottamaan valokuvia itsestään ja tekemään kärrynpyöriä.

Aine vaikutti muistiin hieman kielteisesti, kun seuraavana aamuna herätessä edellisillan tapahtumat olivat hieman hämärän peitossa. Toisaalta kuka nyt haluaisikaan muistaa sellaista, että mistä on saanut kehonsa yltäpäältä mustelmiin, miten on hakannut poikaystävän leukaa asfaltiin, mihin on hukannut puolet varpaankynnestään, miksi toinen käsi ei oikein taivu, miksi puhelimessa on poikkikselta viesti "Haista vittu.", saatika miten on viime tipassa päässyt pelastumaan putkasta.

Tämä saattaa kuulostaa hieman samalta, kuin alkoholin vaikutus, mutta miten se sitä voisi olla, kun kukaan meidän kolmesta testaajastamme ei saanut minkäänlaista krapulaa kolmekaan testikerran jälkeen. Morkkiksen korkeintaan...

Taikajuomapullon riittoisuuskin oli hintansa väärti. Pullosta saa tämän mahtavan fiiliksen vähintään neljä kertaa, minkä ansiosta pullon hyötysuhde lähenee ykköstä.

Mitä on tämä tällainen aine?

:) (R)

Siis jooh mun tosin piti varmaan tehä tänne sellasta kisa-analyysin tapasta koko rastiviikosta ja jokapäivältä erikseen mut tais kiireessä jäädä. Elikkäs joo toinen osakilpailu kainuussa meni vähän huonommin ku ensimmäine. Matka oli sama 5,5km ku ekana päivänä, mut vire aamulla ei ollu ihan samanlaine (tähän on analysoitu syy jälkikätee, tein superverkan aamupäivällä ku oli välipäivä ja viimeks ennen ensimmäistä kisaa ennen olin tehny sen edellisenä iltana myöhään.) joo-o varmaan selittelyä mut virheitä tuli muutama ja liian isoja. Olin 12. ja +6:51 kärkeen ja yhteistuloksissa kolmantena +5:32 kärkeen. Kolmanteen kisapäivään lähettiin taas paremmalla iskulla ja superverkkaki oli tehty myöhään edellisiltana (kiitos emmalle seurasta, sullaki meni hyvin ;), auttaa siis!). Kaikki sano et nousua oli paljon enempi ja tuntu jaloissa se suopursu/varvikko, niin kyllä se mullaki pahalta tuntu mut puhtia oli jostai kumman syystä et jakso hyvin suunnistaa. Matka oli tällä kertaa 3,9km ja sortusin taas vikatokaan rastiin ja tällä kertaa kuulutuksen kuuleminen ei millään lailla tsempannu vaan iski vaan suurempaa paniikkia päälle ku meikäläinen pyörii ihan rastiympyrässä ja samalla alueella missä olin edelliskisassa pyöriny. Älä aivan otti nii päähän. Siinä meni valitettavasti sen hetkiseen tilanteeseen katottuna kärkipaikka ja tokaa kertaa pääsy haastatteluun ;P Mut jooh nyt olin 5. ja +3:25 kärjestä ja yhteistuloksissa edelleen kolmantena mut kärkeen +3:35. Viimenen kisapäivä oli takaa-ajo ja jooh mua siis jännitti ihan himona enemmä ku varmaan koskaa no okei ei sentää mut ihmee paljo silti. Lähin niinku jonku minuutin tokan perään ja neljäs lähti 30 sekkaa mun perään. No alkuun ykköselle tein heti pienen virheen ja Niina sai mut kiinni. Matka mentiinki sit yhessä oli se ihan kivaa mut mentin kyl yllättävän hiljaa jossai vaiheessa. Voi olla et sen takia se anna pääs niin paljo meistä karkuun. Tokana lähtevä oltiin ohitettu jossain vaiheessa mutta ei nähty matkalla ja lopussa ku alettiin jo varmistelemaan meiät yllätti takaa viidentenä lähtevä ja se kyllä kieltämättä otti vähän päähän. Olin jo kaavaillu et oon joko toinen tai kolmas ja kolmaski tila riittää mulle vallan mainiosti. Noo tokavikalle tehtiin pieni koukku ja viidentenä lähtevä meni suoraan rastille ja juoksu kauhitonta vauhtia maalia kohti Niina lähti sitte kans ja niin munki ois kai pitäny mut jotenki näköjään oli joku luovuttajan meninki päällä yleensä en oo kyllä tietääkseni sellane mut näköjään tällä kertaa. Eli lopulta olin neljäs johon olin ihan tyytyväinen sentään pitkästä aikaa sai ihan kohtuu tasasen viikon kasaan ja hyvän mielen suunnistuksesta.

Perjantaina kävin koittaas vesihiihtoa ku jussi ja martti lopulta ylipuhus mut semmotteesee, mut aikaa tosin oli enää liian vähän. Illalla ajettiin mökille taas korpilahdelle ja nukuttiin siellä pari yötä ja sunnuntaina käytiin asuntomessuilla valkeakoskella. Maanantaina heti lähin kaverin mökille eurajoelle ja siellä vietettiin Pauliinan synttäreitä saunotessa. Keskiviikkona lähettiin aikasi aamusta kattoon Fin5 rastiviikon tunnelmia. Juoksn jonkun kuntosuunnisturadan ja hemmetti se oli ihanaa. Kulki aivan älyttömän hyvin ja ei tullu virheen virhettä. Tuli taas hyvä mieli suunnistuksesta mikä on kyllä harvinaista viime kauteen verrattuna. Illalla hengailtiin hämeenlinnan keskustassa ja vähän illemmalla siirryttiin hattulaan suskamme luo. Hieno talo muute :) Valvoimme liian pitkään ja heräsimme liian aikasi ku kisapaikalla piti olla jo ysiltä. Suska kisas ja me mentiin taas tiian kaa kuntoilee. Tällä kertaa kyl halusin juosta jotain muuta ku kuntoratoja joten venailin ku suska tuli maaliin ja menin mutkien kautta juokseen meiän sarjan radan. Joo se meni ihan kivasti mitä nyt aikaa otin ihan muuten vaan ni ois se ollu ehkä ihan kiva olla kisassa mukana ku ajat oli aika samoja ku kärkipää meiän sarjassa. Sitte päästii kotia jo suska tuliki jo turkuun päi mut meni kyllä tiian kaa tiialle yöks ku muuten se ois joutunu olee yksinää ja mulla on sentää tää perhe täällä paikalla. Huomenna pakkaillaan koko päivä ja lähetään hyvissä ajoin satamaan ja sitä enne vähä shoppailua ja jotain mistä ei kerrota muille.

O-RINGEN odottaa, katsellaan mitä siit tulee !:)

Sattumia. (T)

Viime viikonloppuna sattui pari hassua sattumaan, joiden jälkeen rupesin miettimään kaiken näköisiä muitakin sattumia. Lopulta oli todettava, että elämähän on täynnä niitä, varsinkin kun niitä oikeen hakee:

-Saavuttiin perjantaina Kainuun rastiviikolta Ylistaroon ja huomattiin, että Heikki oli saanut valmistujaislahjaksi mukavannäköisen pienen paketin. Se oli kuitenkin tiukkaan pakattu ja Tuomo päätti hakea juuri palkinnoksi saamansa Lethermanin (joku linkkuveitsi) apuun. Se oli vielä paketissa, eikä Heikinkään pakettia tarvinnut sen enempää avata, kun näiden kahden paketin muotoa, koostumusta ja painoa vertailemalla ei jäänyt epäselvää mitä Heikin paketti sisälsi. Siellä tosiaan oli täysin samanlainen Letherman.

-Seuraavana päivänä päätettiin jätskiä syödessä, että tänä iltana lähetään tangomarkkinoille. Siinä Alkon edessä kun oltiin, keksittin käydä hakemassa alkulämmittelyksi jotain kivaa. Heikki nappasi oikein korinkin mukaan. Montaa metriä ei kuitenkaan tarvinnut kävellä, kun kappas, Istolahtien äiti tuli vastaan. Mukava ja hilpeä tapaaminenhan siitä tuli. Aloittelijoiden moka, sanon minä.

-Illalla sitten yritin elämäni ensimmäistä kertaa Onnelaan ja sattui oikein mukava portsari, joka päästi sisään.

-Olin lupautunut toimia kuskina sinä iltana, mutta sitten sattumalta löydettiinkin tuttuja drinkkitiskin toiselta puolelta. Pienen palaverin jälkeen hän lupautuikin ajamaan meidät kotiin. Olin taas vapaa.

-Oli myös tuuri, että keksittiin kuski-idea vasta, kun oltiin jo sisällä ja mut oli maksettu sisään ja luvattu drinkki.

-Jotenkin kummallista on kanssa, kun koko baari näytti olevan täynnä suunnistajia. Näin äkkiseltään kun laskee niin niitä oli ainakin 9. Pohjanmaalaiset on kovia ryyppäämään. Kai siellä oli joitain muitakin tuttuja, joita en kuitenkaan tuntenut.

-Sekin oli selvä sattuma, kun Heikki kesken illan päätti vähän lepäillä siinä sohvalla, niin järjestyksenvalvoja sattui juuri näkemään ja silloinhan me siitä lennettiin ulos.

-Oikein mukava sattuma oli myös se, että olin meistä ainoona ilman krapulaa sunnuntaina...

-Kun tänään saavuin kotiin, niin porukat sattui tulemaan Finiltä välipäivän viettoon juuri sopivaan aikaan, että pystyivät hakemaan mut asemalta.

-Suskakin sattuu asumaan ihan Fin5:sen vieressä, joten mennään Reetan kanssa niille Finin seuraavan kisan jälkeen. Tytöt ei ehkä tiedä tätä vielä, mutta toivottavasti sattumalta lukisivat tän jutun ennen sitä. Niin ja Reeta pääset meiän kyydillä sinne keskiviikko aamuna.

Rusketusta ja hieman lihomista (S)

Okei nyt päätin viimein kirjottaa tänne. Tosin oli jo vaikeuksia löytää meijän blogiin ku en muistanu osotetta mutta selvisinki tänne lopulta. Ja oon aika ylpee et muistin meijän salasanan. En pysty nyt kyllä hirveesti kirjottaan mistään urheilusuorituksista kun ei oo semmotteita hirveesti tässä jukolan jälkeen tullu tehtyä. Ehkä voisinki sitte lyhyesti kertoo matkastani tässä.

Eli tosiaan olin maltalla kolme viikkoo kielikurssilla (tosin ei mun kielitaito kyllä hirveesti siellä parantunu). Okei ensin kaikkein tärkein asia matkasta - musta on tullu melko papu ja oon aika tyytyväine paitsi tuntuu et tää väri lähtee hirveellä vauhdilla pois :/. Pitää siis syödä porkkanaa ku se toivottavasti pidentää rusketuksen kestoo(kai?). Mutta joo oli kyllä ihana matka ihania ihmisiä ihanat ilmat ihana paikka ja kaikkee :). Tosin oli siellä jotain ei niin ihanaakin kuten meijän isäntäperheen isä johon mulla meni hermot viimeistää sillo ku se luuli et mun kaverilla on sikainfluenssa ja lähetti sen sairaalaan ja pilas näin meijän vikan päivän ku kaverini oli siellä sairaalas koko päivän. Ja eihän sillä mitää sikainfluenssaa yllättäen ollukkaa. Ainii ja tulihan sitä varmaa vähä lihottuu ku ruokaa annettiin iha liikaa ja kaikki piti syödä ja sitte käytii kolme viikkoo melkein joka päivä mäkkärissä syömässä. Ja sitte vielä myydään alle kahella eurolla herkullisen rasvasii isoja pizzan palasii nii eihän sitä voi vastustaa. Eikä tullu hirveesti kulutettuu sitä ellei sitten auringon ottamisessa kulu hirveesti kaloreita tai jotain. Paitsi jokapäiväinen tanssimine saatto kyl vähä auttaa. Jopa se hostin isä sano mulle et sä lihoot täällä :/ en tiiä näkiks se jotain selviä merkkejä mut se oli tosi kivasti sanottu. Mut joo oli kyllä nii mahtava reissu et pääs lentokentällä itkuki mut silti oli kyllä ihana tulla kotiin. Enkä tosin ois siellä oikeestaa yhtää kauempaa jaksanu ollakkaa. Home sweet home (kai..)

Listaan muutaman asian jota en tuu kaipaamaan:
- bussimatkoja jota piti tehä neljä kertaa päivässsä eli yhteensä n. 100 bussimatkaa.
-20 päivänä käydä kylmässä suihkussa jossa piti olla kyykyssä tai muuten ois kastellu koko vessan. Ja vesi tuli niin pienellä paineella et hermot meni. Ei siis enää matalapaineisia kyykkysuihkuja!
-Isäntäperheen isäntä. Liian monta syytä tähän selitettäväks. Mut oon onnellinen ettei mun koskaan tarvii nähä sitä enää.
-Sänky jota ei voi missään nimessä kuvailla sanalla mukava tai pehmeä.
-Meduusoja. Varsinkaan sitä joka pisti mua.
-Joka päivänen odottelu. Ef:ään meni siis välil vähä hermot.
Mutta muuten kaikki oli kyl mahtavaa ja sillain :)

Hieman pitäs ehkä vielä urheilustaki sanoo jotain. Elikkäs urheiluu ei oo tosiaa tullu harrastettuu kolmeen viikkoon ellei siten bussipysäkille juoksemisia lasketa. Mutta saa nyt sitte nähä miten kisat menee, mut ei se ookkaa tärkeintä vaan se et pääsen näkee kaikkia ihania ihmisiä ja pääsee viimeinki suunnistaa :). Tää on kyl vähän outoo mut mun tekee niin paljon mieli mennä suunnistaa tai ees juoksee tai liikkuu jotenki. Tänäänki vaa katoin haikeesti ku äiti lähti rasteille. Mut ei pysty ku oon kipee. Kerranki ku tekis mieli nii sitte oon tietty kipee. Just mun tuuria. No ainaki Finillä pääsen toivottavasti käymään parina päivänä ku se on tässä vieressä. Ja siellä sitte tosiaa nähään oonko tippunu sinne listan häntäpäätä pitämään. Toivottavasti en mutta vahvasti epäilen. Adios.

Ainii voisko tulla helteitä ja aurinkoo! Ei jaksa enää tällasta säätä!!!

-suska

KRV-09 (R)

Jepjep :) Nooni tää kainuu on lähtenyt ainakin käyntiin hyvissä merkeissä ihan tulee mieleen ne 12-14-sarjojen huippuvuodet ku kainuussa taisteltiin tosissaan voitosta. Sen jälkeen tuliki överivuosia parisen kappaletta ja ehkä nyt ollaan taas paremmalla asenteella mukana, eikä valmistautumisissa oo ainakaan vikaa ku ehkä viime vuoden ainaki voi pistää niitten piikkiin. No kerrotaas tylsää matkakertomusta tähän väliin. Eli lähettiin perheen kanssa perjantaina matkaa tekemään ja pysähdyttiin yöksi korpilahdelle mökille ja samalla päästiin moikkaa sukulaisia. Illalla tein juoksuvetoja, verkkailin ja venyttelin! Kulku oli toosi tuskasta, ihan ku en ois juossu moneen viikkoon. Siitä sit lauantai aamulla tai siis aamupäivällä jatkettiin matkaa ukkohallaa kohti. Matkalla käytii tutussa ja turvallisessa shellissä missä ollaan muuten aina käyty. Ukkohallaan tultiin illalla ja kävin heittää pienen verkkalenkin ja venyttelin! ja nyt oli jaloissa sitten ihan eri kulku. Seuraava aamu oliki kisa-aamuja mieli oli hyvä. Ei mua ees jännittäny vaik tiesin et joko mokaan totaallisesti, koska näissä mettissä voi pyörii montakymment minuuttia tai joko meen vaan nappiin ku muistan käyttää kompassia oikein.

Sunnuntai 1. osakilpailu

K-1 Kerranki lähen liikkeelle ihan rauhassa vaik mieli kyllä sanooki et tässä mennään ihan kuntoiluvauhtia mutta en välitä. Maltan katsoa suuntaa koko ajan enkä ala turhaan lukemaan ylimääräisiä ajouria joista ihan varmaan ois menny sekaisin normaalisti. Rasti löytyi aika tuurilla hakkuusta peilaten.

1-2-3-4 Kolme seuraavaa väliä maltan katsoa vain kompassia enkä huuda jess huutoa vaikka alku onkin mennyt loistavasti. Tää jes huuto ois ollu vihoviimene virhe jonka oon tehnyt melkeen joka kisassa. Mut tällä kertaa jaksoin keskittyä!

4-5 Pitkäväli. Lähden aluksi vaan menemään suoraan enkä tajua katsoa muita vaihtoehtoja (pölö!) Hetken päästä tajuan että tie menee melkeen suoraan rastille eikä tielle ole edes pitkämatka. Päätän tehdä äkkikäännöksen tietä kohti ja juoksen tietä loppuun asti ja rasti löytyy hyvin. (Aikaa kului alkumietinnöissä ja turhaan rämpiessä mettässä).

5-6 Saan neljäminuuttia edellä lähtevän kilapilijan kiinni, joka on myös yleensä hyvä. Tiedän siis vielä varmemmin että mun juttu on sujunut, mutta pidän maltin ja katson vain omaa karttaa.

6-7-8-9-10 Suuntaa, suuntaa ja suuntaa. tai siis kyllä mä vähän muotojakin peilailin.

10-11 Tykitys äkkiä tielle ja hakkuun reunalta sopivaa uraa pitkin suolle ja ojan vierusta ja sen jälkeen suunnalla rastille. Aika tuurilla kyllä, koska mäki oli yllättävän peitteinen.

11-12 Joku loppupaniikki iski. Vissiin oli turhan kiire maaliin. Suuntavirhe ja lähden 90 astetta väärään suuntaan en osaa paikantaa itseäni viereiseltä valkoselta pläntilta ja yritän hetken päästä suunnata karttaa ojien mukaan. Kuuluu kuulutus " reeta rantasella aikaa neljä minuuttia lyödä anna närhen kärkiaika", joku taitava on sanonut mulle joskus että palaa sinne heti missä oot viimeksi ollut kiinni. Palaan äkkiä takasin ja paikannan itseni ja siis vielä varmistan mummolta joka juoksee sopivasti ohi. Otan rauhassa suunnaan ja painan suoraan rastille. +3.02. (tää harmitti!)

12-13-maali. Juoksu kulkee ihan kivasti :)


Joo eli voitin sitten loppujenlopuks kahdeksalla sekunnilla. Ja osakilpailupalkinnoks sain tietty suomussalmen historiaa kirjan. jippii! Ny oon viettäny välipäivää tai siis viettänyt jo, koska nyt meen nukkumaan ja huomenna on 2. osakilpailu tiedossa. Pää vaan kylmänä ja yritän nollata ton ekan kisan, koska huominen on taas uus. Siis ei leijuta reeta nyt taivaissa! HEIDO!