AV-leirimasennus

Viime viikonloppuna oli AV-kotileiri. Sanoisin, että itseeni vertaillessa leiri meni hyvin. Pyynikin testijuoksussa ennätys, jaksoin kaikki harjoitukset ja pitkällä lenkilläkin väsy iski vasta vähän ennen 2 tuntia. Mutta miten hurjassa kunnossa kaikki muut olivatkaan. Monessa eri harjoituksessa sain vain katsella muiden kantapäitä. Myös sellaisten, joiden kantapäitä en ikinä ollut edes nähnyt.

Nyt on kai pakko alkaa treenaamaan ihan tosissaan. Turha selitellä, että ei joulukuussa vielä kuulukaan olla kunnossa. Kaikki kovimmat urheilijat voittaa aina oli vuodenaika mikä tahansa!

Something to do

Koko kesän kalenteri ammotti töiden lisäksi tyhjyyttään. Nyt musta tuntuu, että se on alkanut täyttää itseään. Joka päivälle on koulun lisäksi merkittynä useampia tapahtumia. Päälle vielä läksyt, lenkit ja poikaystävä. Kaikki pika- alkuiset toiminnot ovat käyneet tutuiksi. On käveltävä pikaisesti kotiin, että ehtii käymään pikalenkillä, pikasuihkussa, pikasyömään, pikavalmistautumaan ennen illan menoja, että pääsee taas seuraavana päivänä tekemään saman ja vielä jossain välissä pikaläksyt. No mikäs siinä, ainakaan ei elämä käy tylsäksi... Pitänee tähän mainita, että yksi meidän vuosikurssilainen ilmoitti lukukauden alussa tehdyssä tutkimuksessa opiskelevansa itsenäisesti 50 tuntia viikossa. Missä välissä, kysyn minä?

En siis voi väittää eläväni tällä hetkellä täydellistä urheilijan elämää, johon kuuluu treenaamisen lisäksi syöminen ja nukkuminen. Siitä huolimatta kunto vaikuttaa ihan hyvältä. Viime keskiviikkona AV-testissä juoksin lähes ennätyksen 5000:lla, 20,54. Moraalisesti pidän sitä kuitenkin enkkana, koska tuuli kovin ja jouduin juoksemaan koko matkan yksin. Muut tytöt meinaan mun ja Venlan lisäksi juoksivat vain 3000m. Mitä tämä tälläinen on ?! Niin ja Venlan perässä en pysynyt...

Tänään kävin tavoittelemassa Nokirasteilla uutta rengassarjaa autoon. Renkaat jäi 2,18 minuutin päähän, mutta suoritukseen olen silti ihan tyytyväinen. No ehkä vähän jäi kaivelemaan, että ilman mitään mokia voitto olisi ollut haarukassa. 

Viikon päästä keskari ja viesti. Niistä ei tässä välissä tämän enempää.

Ens viikon illat:

Ma: Nami-appro

Ti: Futistreenit, Kaupunkisuunnistus, Finnkinon superpäivä

Ke: AV-treeni, Kolmiot

To: Tutkimustapaaminen, Lumen tutustumisilta

Pe: Kriven tuparit, Ylistaroon

La-Su: SM-kisat

Juhannus

Viikko Jukolan jälkeen oli aika tumma. 2 kisaa, yht 15 km ja 3 h unta söivät naista sen verran, että muutama seuraava päivä piti tosissaan taistella, että pysyi herellä edes ne vaadittavat tunnit. Ja kappas kun torstai koitti niin saapui jo juhannus. 3 päivää mökillä Virroilla. Uitiin, saunottiin, syötiin ja juotiin. Ja juotiin, syötiin, saunottiin ja uitiin. Ja silti kun kotimatka koitti, niin olo oli likainen, oli nälkä ja varsinkin kauhea jano...

Ei mutta tällä viikolla alkaa reenaus!

MM-"katsastukset"

MM-katsastusmatka Puolassa on nyt ohi. Puoliksi kisat menivät hyvin, puoliksi todella huonosti. Eilen synkistelin, että jos olisin sprintissä juossut 10s kovempaa, olisin joukkueessa, tai pitkällä matkalla suunnistanut kakkoselle seuraavien rastivälien lukemisen sijaan. Mutta nyt kun valinnat on tehty, niin huomaan, ettei sillä ollut mitään väliä, kun liitto on valinnut kisoihin ne urheilijat jotka se sinne halusi, katsastuksista viis.

Eniten ihmetyttää, että katsastusten tulossarjalla HYL-10-13 pääsi mukaan joukkueeseen, samoin kuin HYL-11-4. Mutta esimerkiksi sarja 5-7-6 ei päässyt edes varasijalle. Miksi katsastukset piti pitää Puolassa asti, kun lopullisissa valinnoissa ei kuitenkaan huomioitu osaako suunnistaa kyseisessä maastossa vai ei? 

Silmiinpistävää on myös se, että joukkueeseen valituista tytöistä 4/8 ottivat alustavasti hylsyn SM-sprintissä. Asiasta tehtiin protesti ja virallisten tulosten julkaiseminen on lykkääntynyt juuri sopivasti katsastusten yli. Odottiko liitto vain sitä, että mikäli sen suosikit eivät pärjää katsastuksissa, on sen pakko hyväksyttää sprintin tulokset, jotta sen suosikeilla olisi edes jotain näyttöjä kisoihin?

11.-17.4.2011 This is my life, arkistoiden kätköistä

Ma: 9.15 Aamulla koulussa ryhmätyö veriseerumin tutkiminen. Verinäytteen otto sujui vihdoin hyvin.
14.00 Tuomo saapui Ruotsista!
16.30 Illalla juoksin Atalpalle, jossa Vatsapeppumuokkaus. Viikonlopun lumirämpinen otti vieläkin koville ja krampit oli hyvin lähellä.
Ti: 9.15 Muutama luento koulussa, jonka jälkeen keskustaan hakemaan ilmainen Ben & Jerry's jätski. Nam. 
18.00 Viimeinen mahdollisuus äänestää ennakkoon. Motonetista hakemaan tarjouksessa oleva tunkki. Tunkki maksaa puolet vähemmän, kuin renkaiden vaihdattaminen huoltamolla.
19.30 Pitkähkö lenkki. Oli itseasiassa aika mukavaa.
Ke: 9.00 Kahden tunnin ryhmätyö verenpaineen mittaamisesta. Pitää ilmeisesti osata muutakin, kuin painaa automaattimittarista START-painiketta...
12.15 Luento sikiön verenkierrosta luennoitsijalta, joka yhden luennon aikana sanoi 74 kertaa 'totanoinniin' ja samaisella luennolla 5 minuutin aikana yhtä monta kertaa 'niinku'.
14.00 KT-testi. 175 kysymyksestä vastasin 25. Huimat pisteet tulossa.
17.30 AV-taitoharjoitus. Oli vähän lunta, muttei liikaa. Jihuu, suunnistus on kivaa! :)
20.00 Greyn anatomia. Keuhkojen siirto. Miten nää jaksot on just liittynyki samaan mitä on koulussa. Viime viikolla aortan repeymä. Cool.
To: Vihdoin aamu, jolloin saa nukkua pitkään!
17.00 Vetoreeni. 
Pe: 8.15 EKG-työ. Mulla on kuulemma ECTOPIC ATRIAL RHYTM ja HYPERKALEMIA. Toivottavasti ei oo vakavaa.
13.00 Kaikkien nettisivujen läpikäynti -> nothing to do.
17.00 Kävelylenkki koulukaverin kanssa.
19.00 Syötiin äitin tarjoamat pippuripihvit. Aateltiin ottaa siinä ruokajuomaksi pari lasia punkkua. Jotenki riistäyty käsistä ja se muuttui pariksi pulloksi...
La: 10.30 Aamiaiseksi köyhiä ritareita.
12.00 Verkkalenkki + koordinaatioo.
13.30 Miinan uuden kämpän tsekkaaminen ja tortilloja!
Su: Ankkurirastit. Kisakauden avaus ja sija 2! Jipii, tuntuu hyvältä. :)

On the way to Poland again

Ensi viikonloppuna on kevään suunnistuskauden huipennus Puolassa, nuorten MM-katsastuksissa. Niihin olen treenannut koko elämäni. Meni niin tai näin, kisojen jälkeen aion olla valmis sanomaan "Parhaani tein!"

Mutta miten valmistautuminen on sujunut?

Talven jo orastaessa viime syksynä sain tarpeekseni sairasteluista ja lopetin sellaiset, ja aloitin treenaamaan. Seuraava etappi oli leiri Puolassa ja maastotyypin tsekkaus. Kivaa on, hienoa hienoa. Suunnistuskausi alkoi vaihtelevalla menestyksellä. Yleisesti ottaen sujui hyvin, ei tarpeeksi hyvin, mutta paremmin kuin aikoihin. Kevään suurin pettymys oli erikoispitkät. En pysynyt muiden perässä ja tyytyminen oli sijaan 13. Jälkeenpäin olen miettinyt, että olisinkohan pysynyt jos olisin yrittänyt? Sitä en saa enää ikinä tietää. Luulen kyllä, että vastaus on ei. Erikoispitkien jälkeen aloitin työt postissa. -> Automaattinen 2 tunnin PK-lenkki joka päivä. Kuten arvata saattaa, tämä sopii hyvin herkistelykaudelle...

Sitten, 2 viimeistä viikkoa:

Lauantai 2 viikkoa sitten: Hakan Rautia-rastit. Matkana oli 8km ja päätin kokeilla jaksanko juosta koko matkan kovaa. Jaksoin. Puolassa miinuksena tulee kyllä olemaan muutama sata metriä lisää nousua ja vähemmän sateinen sää. Mutta ei saa antaa sen haitata!

ma, ti ja to: SM-sprinttiin valmistavia harjoituksia ympäri Varsinais-Suomea.

la: kakkua ja juhlia

su: SM-sprintti. Meni hyvin. Luulin, että oli mennyt lähes täydellisesti, mutta väliajoista huomasin, että yhteen väärään, ilmiselvään reitinvalintaan oli mennyt 30 sekuntia! Ja pronssi oli 10 sekunnin päässä... Sinänsä harmittaa, kun se oli niin lähellä ja kaatui niin typerään mokaan. Sinänsä on mukavaa, että pitkästä aikaa vauhti olisi riittänyt. Ja noihin 10 sekuntiin mahtui sitten tosiaan 4 sijaa.
ma: Shoppailua. Uusia vaatteita ja uudet hiukset.

ti: Tyyppimaastoharjoitus Paraisilla. Sinne korpeen ajellessani mietin kyllä, että ei näin kaukana voi sen Puolamaisempaa maastoa olla, kuin naapurimettässä. Mutta oli! Vaikkei se nyt samaa ollutkaan, niin muistutti ainakin mielestäni hyvin paljon. 

ke: Antibiootti viisaudenhampaan tulehdukseen. (y)

to: Matkustus Puolaan! 

Vielä tarvitsee pakata, etsiä juomavyö, ym... Viikonloppuna sitten katsotaan sujuuko. Lähtölista oli sen verran kova, että täysiä pitää pinkoa, ettei viimeiseksi jää. Vähän kyllä jänskättää.

Ensi viikolla luvassa raporttia kisoista! 

Ps. Jos raporttia ei kuulu, olen joko liian innoissani, tai liian masentunut tai jotain siltä väliltä.

Kevätyön viesti

Kaikkeen sitä itsensä ilmottaakin mukaan. Vapaaehtoisesti ja vielä jälki-ilmoittautumalla halusin väkisin rämpimään 6km metsään, jossa on polviin asti lunta. Oli tämä suoritus sentään puolet vähemmän masokistinen, kuin Tosi-Hisu muutama viikko sitten. Ehkä eniten siitä syystä, että se kesti puolet vähemmän.

Aloitusosuus kesti noin 45 minuuttia enemmän, kuin olin odottanut. Siitä johtuen olin lähtökuopissa jo hyyvin kauan aiemmin, kuin oli tarvis. Siitä taas johtui se, että olin aivan kylmänkankea, kun vihdoin pääsin metsään. Silloin vielä ajattelin, että jes, nyt lämpeää. Karu totuus paljastui kuitenkin hyvin pian kun huomasin, että lumihan on kylmää ! Ja sitä on paljon. Toinen totuus paljastui radan loppupuolella, kun katsoin rastimääritteestä, että miten pitkä rata tämä oikein on. Kilpailuohjeissa luki selvästi, että on lyhyemmät radat, kuin alunperin piti olla. Mutta pelkkää huijausta. 5,8km komeili kartassa.

Radan pääsin kuitenkin läpi. Ja kun Sarkki hoiti vielä viimeisen osuuden, niin palkkiona rämpimisestä oli kolmas tila ja Elovena-ruokapaketti! 

PS. Jos vuoden päästä palaan lueskelemaan tätä tekstiä, että kannattaako ilmoittautua Kevätyön viestiin kun maastossa on puolimetriä lunta, niin kirjoitan tähän loppuun, vaikka teksti saattaa positiiviselta vaikuttaakin, että ei kannata.

4,5 days in Poland

Viime tiistaina otimme Suskan kanssa suunnan kohti Tampereen lentokenttää ja Gdanskia ja lähdimme muiden seurakavereidemme luo Puolaan. Matka alkoi vähän kehnosti, kun lentokone päätti koukata Norjan kautta ja tuli hakemaan meitä Tampereelta 5 tuntia myöhässä. Tampereen KARU terminaali 2 tuli siis hyvinkin tutuksi, kun siellä se 6 tuntia vaellettiin. Itse lento meni kyllä nopeasti. Oli vain varottava vilkaisemastakaan oikealle, koska jos niin erehtyi tekemään, sai vastalahjaksi aina silmänvinkkauksen eräältä puolalaiselta herrasmieheltä.

Puolasta mulla oli tietynlainen mielikuva. Olin melko varma, että kuvitelmani oli vain kauhukuva. Toisin kävi, Puolassa näytti juuri siltä kuin luulin. Ihan kuin vanhoissa elokuvissa...

Perille päästyämme saimme useaan otteeseen kuulla: "Maastossa on kauheasti mäkiä" "Ruoka on parempaa, miltä se näyttää" ja "Varokaa villisikoja". Aloimme ottaa selvää, mitkä väittämistä pitivät paikkansa.

Maastossa oli mäkiä. Ei niitä lopulta niin paljon ollut, kun meitä oltiin varoiteltu. Näkyväisyys oli hyvä ja maastopohja loistava. Oikein loikotusmaasto. Ylämäkien hyvä puoli oli se, että niitä seurasi aina alamäki. Huono puoli oli se, että niiden jälkeen oli aina hapoilla, juoksi tai ei.

Ruoasta voin osittain olla eri mieltä. Eivät valkoinen makkara ja punainen maksa olleet yhtään sen parempia miltä näyttivät. Toisaalta hyvännäköinen ruoka oli kyllä hyvää. Yllättävän hyvää.

Villisikoja ei näkynyt. Eikä kyllä haittaa yhtään.

Positiivisin asia Puolassa oli hintataso, varsinkin HALVAT KENGÄT! Yhdenkin kauppareissun päätteeksi mulla ja Suskalla oli tuomisina hotellihuoneeseen 7 kengät, pilkkahintaan. En malta odottaa, että lumi sulaa ja pääsee testailemaan näitä uusia jalkineita. <3 Kaupoissa tuskin kukaan osasi englantia. Mutta ihmekös tuo, kun kaikki TV-ohjelmatkin oli dupattu. Aah miten kaunista tuo puolan kieli onkaan...

Yleisesti reissusta jäi hyvä mieli. Kostea, pilvinen, lämmin sää oli taivaallinen Suomen likaiseen loskaan verrattuna. Lumettomat metsät nostivat fiiliksen korkealla. Ruoat tarjoiltiin suoraan eteen, eikä astioitakaan tarvinnut korjata pois. Ja juoksu kulki. Askel oli niin kevyt että lähes leijuin ilmassa, jopa ylämäkiin. 

Toista se oli palata takaisin Suomeen, sotkuiseen kämppään tyhjällä jääkaapilla. Kylmä, lunta, loskaa. Enää ei ollutkaan niin mukava käydä lenkillä, hyvä kun jalkoja viitsi nostaa. Voi kunpa pääsisin takaisin...

Vanhan loppu on uuden alku

Tiian, Reetan ja Suskan yhteisblogi tuli tiensä päätökseen. Tästä lähtien blogia jatkan yksinään minä. En lupaa tuottaa tekstejä yhtä ahkerasti, kuin aikaisemmin on tullut; onhan kirjoittajia enää 1/3 entisestä, mutta lupaan yrittää parhaani.

-Tiia-

Mennään sienestämään marjoja ! (T)

Iltalehden nettisivujen keskustelua "Menivätkö urheilugaalan palkinnot oikeisiin osoitteisiin?" tutkaillessani löysin muutamia mielenkiintoisia faktoja suunnistuksesta...

 

"Ja loppupeleissä, kuka oikeesti edes harrastaa suunnistusta. Ketä kiinnostaa, ja kuka siitä edes mitään tietää."

"Jalkapallossa on huomattavasti vaikeampi päästä maailman viidensadan parhaan joukkoon kuin suunnistuksessa maailmanmestariksi. Johtuu harrastajamäärästä."
 

"Ei mitään toivoa, surkea yleisölaji ja vain pari maata harrastaa."

"Joku norjalainen kuulemma harrastaa? Menis lumen alta etsimään niitä rasteja."

 "Eikö sitä norjassakaan harrasteta? No kyllä on surkea marginaalilaji!"

"Kyllähän futis on tylsää joo. Paljon kiinnostavaa on katsoa, ku tosikot painuu metsään ja tulevat ulos sieltä 2 tunnin päästä. Siinä on sitä jännitystä kerrakseen!"

"Pesis, sähly ja suunnistus kaikki ihan mukavia leikkejä, kuten polttopallokin."

"En tiedä yhtään maata joissa ei harrastettaisi jalkapalloa, mutta tiedän 4 maata, joissa harrastetaan suunnistusta ( suomi,venäjä,ruotsi ja norja )"

"Jalkapalloa harrastaa maailmassa kymmeniä miljoonia miehiä ja naisia. Suunnistusta ehkä muutama sata"