Puolasta mulla oli tietynlainen mielikuva. Olin melko varma, että kuvitelmani oli vain kauhukuva. Toisin kävi, Puolassa näytti juuri siltä kuin luulin. Ihan kuin vanhoissa elokuvissa...
Perille päästyämme saimme useaan otteeseen kuulla: "Maastossa on kauheasti mäkiä" "Ruoka on parempaa, miltä se näyttää" ja "Varokaa villisikoja". Aloimme ottaa selvää, mitkä väittämistä pitivät paikkansa.
Maastossa oli mäkiä. Ei niitä lopulta niin paljon ollut, kun meitä oltiin varoiteltu. Näkyväisyys oli hyvä ja maastopohja loistava. Oikein loikotusmaasto. Ylämäkien hyvä puoli oli se, että niitä seurasi aina alamäki. Huono puoli oli se, että niiden jälkeen oli aina hapoilla, juoksi tai ei.
Ruoasta voin osittain olla eri mieltä. Eivät valkoinen makkara ja punainen maksa olleet yhtään sen parempia miltä näyttivät. Toisaalta hyvännäköinen ruoka oli kyllä hyvää. Yllättävän hyvää.
Villisikoja ei näkynyt. Eikä kyllä haittaa yhtään.
Positiivisin asia Puolassa oli hintataso, varsinkin HALVAT KENGÄT! Yhdenkin kauppareissun päätteeksi mulla ja Suskalla oli tuomisina hotellihuoneeseen 7 kengät, pilkkahintaan. En malta odottaa, että lumi sulaa ja pääsee testailemaan näitä uusia jalkineita. <3 Kaupoissa tuskin kukaan osasi englantia. Mutta ihmekös tuo, kun kaikki TV-ohjelmatkin oli dupattu. Aah miten kaunista tuo puolan kieli onkaan...
Yleisesti reissusta jäi hyvä mieli. Kostea, pilvinen, lämmin sää oli taivaallinen Suomen likaiseen loskaan verrattuna. Lumettomat metsät nostivat fiiliksen korkealla. Ruoat tarjoiltiin suoraan eteen, eikä astioitakaan tarvinnut korjata pois. Ja juoksu kulki. Askel oli niin kevyt että lähes leijuin ilmassa, jopa ylämäkiin.
Toista se oli palata takaisin Suomeen, sotkuiseen kämppään tyhjällä jääkaapilla. Kylmä, lunta, loskaa. Enää ei ollutkaan niin mukava käydä lenkillä, hyvä kun jalkoja viitsi nostaa. Voi kunpa pääsisin takaisin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti