Sisko tahtoisin jäädä, mutta (Tampereen) moottoritie on kuuma... (T)

Kokonainen kesä on kulunut siitä kun viimeksi kirjoittelin. Ensimmäistä kertaa olen paiskinut kesän aikana kunnolla töitä. Sen verran mukavasti, että syksyllä on ehkä varaa käydä pari kertaa hesellä tonnikalapastojen välissä. Edessä, huomenna, muutto Tampereelle. Tiedä sitä miten turkulaisesta tehään tamperelainen, mutta pakko sitä on edes yrittää sopeutua. Mustaamakkaraa en kyllä silti opettele syömään.

Palaan tässä vielä vähän menneeseen. Joskus kauan, kauan sitten puhuin kolmesta tavoitteesta, toiveesta, joista edes jonkun oli tarkoitus toteutua kevään aikana. 2/3 onnistui, siitä on oltava ylpeä. Ensimmäinen tavoite oli saada matikan kirjoituksista L. Sieltähän se tuli, vaikka vähän joutui jännittämäänkin. Toinen tavoite oli pääsykokeissa; päästä lääkikseen. Välillä hyvin mahdottomaltakin tuntunut asia kumminkin sekin toteutui. Rimaa hipoen, mutta kuitenkin yli. Kolmas tavoite jäi kauas; Tanskan Nuorten MM-kisat. Katsastuksissa kaikki sujui täydellisesti, lukuunottamatta kevään vammakierrettä. Tiesin, että maasto sopii mulle. Fysiikalla jäätiin, kauas. Ensi vuoteen jäi tavoitteista toteuttamatta vain yksi, siihen siis panostetaan.

Lääkistoiveesta seurasi sitten muutto Tampereelle. Kämppään ei ole vielä avaimia, mutta puolentoista viikon päästä pitäisi olla. Sitten Ikeaan. Ja tuparit on syksyllä SM-kisojen jälkeen. Aivan uudenlainen arki on yhden yön päässä, jännittää, hui. Mutta eiköhän kaikki selviä, on aina ennenkin selvinnyt. :)

-Tiia

Hyväksi suunnistajaksi (T)

Käväsin tänään tossa pohjoisessa suunnistamassa. Jotenkin oli todella opettavainen kerta ja nyt tunnen olevani taas paljon parempi suunnistaja!


Treenin analyysi:

1. Muista laittaa kantapäihin teipit, ettei tule rakkoja.
2. Solmi kengät märkänä, etteivät ne kastuessaan ala pyörimään jaloissa.
3. Tee rastinottosuunnitelma.
4. Solmi kengät niin, ettei niitä tarvitse alkaa solmimaan kesken kaiken.
5. Ympäristön havainnointi on sallittu myös sivuilta, takaa ja edestä, eikä pelkästään siitä missä juuri olet.
6. Laita hiukset kiinni niin hyvin, etteivät ne aukea tai varsinkaan tule silmille.
7. Käy vessassa ennen reeniä.

Ens kerralla lähtee taas monta minuuttia pois ajasta!

(T)

• Jos mä alotan siitä, että mitä mä haluaisin tehdä: Mä haluaisin lähteä lenkille ulos auringonlaskuun ja juosta niin kauan, että tulis pimeä ja kaikki mynämäkeläiset nuoret menis popittaen ohi Bisseen ja mä voisin vilkuttaa niille. Eikä mua haittais yhtään, vaikka ne näkis mut lenkillä koska mulla ois mun uus juoksupaita ja uudet lenkkarit, enkä mä olis yhtään punanen, vaikka oon juossu jo tosi kauan...

• Sitten mä jatkan siitä mitä mun pitäis tehdä: Mun pitäis siivota ja saada valmiiks mun huone, jonka mä alotin jo viime syksynä, mutta oon lykänny sitä asiaa eteenpäin koska aina on muka ollu jotain parempaa tekemistä, kuten esimerkiksi lukea ylioppilaskirjotuksiin. Sitten kun mun työpöytä ois vihdoin siisti, niin mä mahtuisin sen ääreen lukemaan pääsykokeisiin ja oppisin hirveesti tietoa esimerkiksi mikä on duodenum, hypoksia, monosyytti ja tentorium cerebelli.

• Seuraavaksi mä kerron, että mitä mä olen tehnyt: Mä olen katsonut MTV:tä, joka poikkeuksellisesti on näkynyt meillä koko pääsiäisen. Mä olen sieltä MTV:ltä oppinut, että ihmiset pettää helposti eksien kanssa ja että ei kannata hankkia vauvaa teininä, koska siitä ei tule kuin hankaluuksia. Mä olen myös lainannut kirjastosta kolme nuottikirjaa ja soitellut niitä pianolla, kun ne sisältää niin kauniita lauluja. Olen myös käynyt todella monta kertaa facebookissa ja katsonut mitä typeriä statuspäivityksiä ihmiset ovat tänään laittaneet ja miettinyt, että ehkä sitä itsekin voisi sinne jotain kirjoittaa, mutten ole kuitenkaan keksinyt mitään mukavaa.

• Neljänneksi mä kerron mitä mä tulen tekemään seuraavaksi: Lähden etsimään itselleni jotain syömistä, mutta tulen kuitenkin huomaamaan, ettei meillä ole muuta kuin pakastepitsaa ja suklaamunia, joita olen syönyt tänä viikonloppuna jo tarpeeksi. Sen jälkeen luultavasti katson taas yhden ohjelman MTV:ltä. Voisin myös ladata muutaman hyvän kappaleen, joita minulle ei vielä ole kuten Amy Macdonald - Don't tell me that it's over ja Edward Maya & Vika Jigulina - Stere Love. Haluaisin myös katsoa jonkun niistä leffoista, jonka iskä toi minulle tuliaiseksi edelliskerran kun oli matkoilla.... Kuitenkin alkaessani tekemään näitä juttuja muistan mitä minun pitäisi tehdä ja lamaannun täysin ja ehkä tulen taas vierailemaan facebookissa. Lopputuloksena on, etten saa yhtään mitään aikaiseksi.

Olen siis joutunut kierteeseen, josta en ole vielä keksinyt ulospääsyä. Luultavasti olen kuitenkin hyvin lähellä ratkaisua. Nyt kun tästä lopetan nenäliinojen massiivikulutuksen muusta syystä, kuin että ne ovat loppu, enkä jaksa käydä ostamassa lisää, niin lähden sinne lenkille. Lähden niin myöhään, että pimeä tulee nopeasti, enkä ole kerennyt tulemaan vielä punaiseksi. Silloin äiti ja iskä ovat taas kotona ja minun ei enää tarvitse elää niillä ruoilla, mitä tipu on yöllä tuonut tyynyni alle. Sitten jaksan taas siivota ja lukea ja palkinnoksi annan itseni katsoa vähän MTV:tä ja soittaa pianoa. Parhaassa tapauksessa MTV ei edes näy enää. Minnakin on kotona ja voin katsoa sen kanssa leffan ja ladata sille pari kappaletta ja siinä ohella ladata omanikin, eikä minun tarvitse tuntea huonoa omatuntoa, koska vietänhän kuitenkin laatuaikaa pikkusiskoni kanssa!

Olisipa jo huominen!

Otur, eli vitun paska säkä. (T)

Kaikki alkoi sunnuntaina 21.3, kun päätin lähteä juosten pitkälle lenkille. Parin tunnin juoksu oli mun jäsenille liikaa ja kotiin päästessäni sattui joka paikkaan. Iltaan mennessä jalat kuitenkin palautuivat, mutta vihlova kipu polvessa huolestutti. Maanantaiaamuna herätessäni huomaan, että polvi sattuu edelleen. Ei auta kuin pitää lepopäivä.

Tiistaiaamuna herään ja polvi on parantunut, kuin taikaiskusta. Mikäs siinä. Hyvillä mielin alan tehdä kuntopiiriä. Saman jalan jalkaterän ulkosyrjä ei kuitenkaan tykkää yhtään mistään liikunnasta. Mikäs siihen nyt on tullut?

Seuraavana päivänä on 3000m testijuoksu. Puoli tuntia ennen testiä uskon edelleen ihmeparantumiseen ja suuntaan hallille. Koko yritys taisi olla alkujaan jo tuhoon tuomittu, kun päätän matkustaa tämän 300m matkan hallille autolla, koska en halua kävellä, kun jalkaan sattuu. Eihän siinä edes lähtöviivalle päästy.

Jalka jaksaa vaan olla kipeä ja lopulta raahaudun lääkäriin. Joku tulehdushan siellä on. Kertoessani, että viikonloppuna on maajoukkueleiri Tanskassa lääkäri ottaa järeämmät aseet käyttöön, että saadaan mut juoksukuntoon.

Perjantaina kävellessäni lentokentällä kipua tuntuu yhä ja päätän olla juoksematta seuraavan aamun kisan. Lauantaina ihmeparantuminen on kuitenkin tapahtunut! Lääkärin ohjeiden mukaan otan kuitenkin varovaisesti ja käyn vain lyhyellä lenkillä. Huomenna sitten kisaan!

Sunnuntai koittaa ja fiilis on hyvä. Verkatessa ei satu mihinkään. 5 ensimmäistä kilometria en ehdi ajatella mitään muuta, kuin että onpas mukavaa! Sen jälkeen alkaa taas sattumaan, mutta POLVEEN! Maaliin on kuitenkin juostava. Vihlova kipu säilyy koko loppupäivän. Olen kuitenkin vakuuttunut, että polven ihmeparantuminen tapahtuu taas ja pystyn juoksemaan loppuleirillä kaikki reenit. Seuraavana aamuna totuus kuitenkin selviää. Ei tuu mittään.

Keskiviikkona lähden nöyränä Tanskasta kotiin yhden kisan juosseena. Olen kuitenkin ehtinyt siinä mitään tehdessäni hankkimaan myös nuhan ja yskän ja myöskin rakon kantapäähän. Tällä hetkellä en voi sanoa, että polvi enää pahemmin tuntuisi, mutta tässä flunssassa en kuitenkaan jaksa edes harkita muuta kuin tietokoneella istumista...

Kaksi ja puoli viikkoa olen tässä nyt ollut reenaamatta ja siinä ajassa kokenut 4 erinäistä vammaa/ongelmaa. En muuta voi kyllä sanoa, että tässähän alkaa jo vituttamaan. -.-

Italy (R)

Alkuunsa pahoittelen tätä suurta kirjoittamisen määrää, jolle en vain voi mitään. Koska minusta tylsät turhanpäiväset kirjoitukset ovat aivan jostain, ja niitä ei edes kannata lukea. Vaan silloin jos on oikeasti tapahtunut tai käynyt vaikkapa reissussa, niin silloin kuuluu kirjoittaa ei vain sen takia että pitäisi kirjoittaa. Sekavaa... Sori.

Maajoukkueen leiri Vierumäellä, reilu viikon: Siellä on aina kivaa! Kunnon reenit, ja täydellinen ilmapiiri.
Seuran säkylän leiri: Lihaskuntotestien tulokset paranivat mukavasti.
Wanhojentanssit & risteily: ihan jees juttu.

Elikkäs oon ollu leireillä ja leireillä, ja nyt voidaan ehkä puhua, että on alettu miettimään alkavaa kisakautta. Jos se nyt alkaa edes, koska en pidä yhtään tosta lumesta ja en myöskään tykkää yhtään jos kaikki kevään kisat juostaan täydessä lumihangessa.

Oli ihan nastaa Italiassa kun siellä ei ollut tota lunta...


Pääsi oikeen kunnolla suunnistamaan, vaikka en oikeen osannutkaan. Vaikeeta sanoisin. Kartat olivat aika päin mäntyä, ja käyrätkin heittelivät miten sattuu. Kahden käyrän mäki oli hirvittävän iso ja yhden käyrän mäki ihan pikkuriikkinen ja päinvastoin. Sprintit olivat kuitenkin aivan huippua! Köynöskasvit ja piikkilehdet, jippii... eiei. Oli mukava harjoituksen jälkeen huomata miten mukavaa on olla suunnistaja, kädet olivat täynnä verisiä naarmuja, jalat täynnä jotain ihottumaa ja taipeet täynnä punkkeja. Kuulostaa kamalalta, mutta selvisin. Osallistuimme myös viikon lopussa MOC-kisoihin; Yösprintti + keskimatka. No mun heikkoushan on aina ollut etten osaa rytmittää vauhtiani, enkä ainakaan näköjään noissa maastoissa. Virheitä virheitä. Mut ihan ok reissu kaikinpuolin.

Nyt parannellaan tästä flunssasta ja reenaillaan parisen viikkoa, jonka jälkeen odottaakin Tanskan reissu maajoukkueen kanssa. Toivottavasti siellä ei ois lunta.



-kretu

Aivan... (T)

Kaksi miestä jutteli:

- Miten se on niin, että nainen kyllä muistaa hääpäivän, mutta mies ei..?
- Katopas. Muistatko isoimman kalasi, jonka olet ikinä saanut?
- No totta kai!
- Se kala ei kuitenkaan muista sitä.

"Lunta tulvillaan, on raikas talvisää..." (T)

Minä: Vitsi ku on kyl paljon lunta. En oo ehkä ikinä nähny näin paljon, niiku eteläs, tai siis sillee ainakaa muista.
Iskä: Joo no ei se oo mikää ihme, ku viimeks oli näin paljon lunta 30 vuotta sitten.
Minä: ...no niihän mä just sanoin...

Oon kyllä sitä mieltä, että sitä lunta on jo liikaa. Oon ihan kyllästyny puistelemaan autoa tai kolaamaan pihaa tai juoksemaan lumihangessa. Suunnistamaankaan ei pääse. Miten mä en ikinä oo osannu arvostaa lumettomuutta? Joko sitä lunta on liikaa tai sitten liian vähän.

Ironista siitä tekee sen, että talvina, joina ei ollut lunta oli ihan pakko leikkiä hisustajaa tai hiihtäjää. Jos joku näki pienenkin kinoksen metsässä, niin hisustamaan! ja sitten oli sukset pilalla. Nyt syksyllä päätin sitten lopettaa sellaisen kokonaan ja näinhän tässä kävi. Moneen talveen varmaan hiihtäny näin paljon, ku tänä talvena ja suunnistaja pitäis olla. Jos haluutte taas välillä lisää vähälumisia talvia, niin kertokaa vaan mulle, voin alottaa hisun uudestaan...

Samat on fiilikset pakkasen kanssa. Tänään mennessä hiihtämään katoin, että onpas mukavan lämmin, vaan -7. En edes muista milloin viimeksi olisin hiihtänyt vapaata ilman narskuvia suksia. Joskus viime vuonna? Ja ilmastonlämpeneminen muka tulossa. Ehkä tapahtuu vähän niinku the day after tomorrowissa. Se on hyvä leffa kattoa tälläisena talvena. Tuntuu nää 20 asteen pakkasetkin lämpimiltä.

Unelmia ja kouluhommia... (T)

On se kumma, kun kukaan muu kuin abi ei halua abiristeilylle. Huoltaja reissulle hakusessa toista viikkoa. Tarjolla olisi ilmainen risteily ja ruokailu viking isabellalla, eikä kukaan halua ottaa paikkaa vastaan. Tyhmiäkö ihmiset on?

Pahoittelen, etten ole kirjoitellut. Kiirettä pitää. Ristelyn lisäksi pitää puuhastella myös abigaalan, kirjoitusten, pääsykokeen, reenauksen ja vielä pari viikkoa (VAIN pari viikkoa, masentukaa kakkoset ja ykköset. ;)) koulunkin parissa. Ehkä sitten kirjoitan useammin.

Toisaalta olen kadottanut palon kirjoittaa elämästäni muille. Osaksi syy siihen on, ettei mitään kirjoitettavaa ole. Päivän kohokohtia ovat mm. -kun sain enkun opettajalta lakun palkinnoksi, kun osasin refugeen määritelmän ulkoa. -opetin pikkusiskolle, mitä nuuska on. ja -kun sain auton. Päivän ärsytyksiä luo -fysiikan lasku, joka on tarkistuskirjassa väärin. Ainakin minun mielestäni. -Opettaja, joka saa allergiakohtauksen syömästani mandariinista ja -se, kun joutuu seisomaan liikenneruuhkassa, kun on jo valmiiksi myöhässä. En usko, että kukaan tällaista jaksaisi edes lukea. (Saatika kirjoittaa)

Olen myös päättänyt, että jos on 3 tavoitetta, niin todennäköisesti joku niistä toteutuu. Tavoitteet siis kannattaa asettaa hirmu korkealle, koska näin voi saavuttaa mahdottomiakin asioita. Voin paljastaa näitä tavoitteitani myöhemmin, KUN ne ovat toteutuneet.

Ja jos on treenimotivaatiopulaa, niin kannattaa lukea Mika Myllylän elämäkerta. Se auttaa. Ei muuta tällä kertaa.

Kuulemisiin, Tiia.

OHO. (R)

Voi että... Miten tässä nyt näin on päässykin käymään! Eikä voi kyllä syyttää kiireitä, koska koneella on istuttu monet tunnit vapaa-aikoina. Ei, joo parannusta jatkossa.

Asiaaan...
Joulun jälkeinen aika on ollut tapahtumarikasta, että reenillisesti myös juhlimista ollaan harrastettu, no eihän se mikään yllätys ole. Onhan ollut mm. UV, joka on vain päivä milloin pitää juhlia ja valvoa tappiin asti, myös synttärit on ylitärkeitä. Vaikka kuulostaakin että on mennyt vain juhlimiseksi on hyvä reeniputkikin lähtenyt käyntiin jouluna, ja se on myös kestänyt ihan tähän päivään asti ja jatkunee. Joulua ennen olevat laiskuus kohtaukset ovat takanapäin.

RUKA 27.12.2009 - 3.1.2010!:

Lähettiin kahdeksan hengen porukalla tai siis ei kahdeksan tyyppiä autossa eikä turusta, vaan pari oli jo valmiiksi määränpäässä muutama päivä ennen menneenä ja pari tuli päiviä myöhemmin. Mutta jooh menomatkahan meni hyvin, mutta aikaa siinä meni eikä siitä käänteitä puuttunut. Heka ajeli autoa ja kyydissä oli essi, suska ja minä. Pysähdyksiä oli melkeenpä parin tunnin välein ja pitempikin neljän-kuuden tunnin pysähdys kuopiossa, btw UVSHORTSIT ja ALE-myynnit! Ystävämme jussi ja martti soitteli, että niillä on kamalanmoinen jano mökillä, (sitähän jatkui muuten kokonaisen viikon muutkin mukaan lukien :D). Kello oli aika paljon ja kaupat menossa kiinni, "essi soita eniroon", lähimmäinen kauppa oli suomussalmella ja montamonta kilometriä jäljellä ja kauppa oli menossa kiinni viiden minuutin päästä. No mepä laitetaan kaasua pohjaan, että pojat saa kattia! "Essi soita eniroon", eipähä ollu suomussalmen ja kuusamon välissä ainuttakaan huoltoasemaa tai minkään näköstä tankkia, me ajetaan 50 km, bensa lopuillaan ja käännytään takasin 50km. Jipii! Päästiin me perille! Hiihtelyä, bailausta, hiihtelyä, bailausta... siinä ne päivät kului ja hauskaa oli! Oltiin me rinteessäkin! Pari Anttia saapui pari päivää myöhemmin, ja muutakin porukkaa saatiin joka yö naapurimökeistä. Mutta kuvat kertoo kaiken... Kiitos vielä kaikille! Puspus!



Maajoukkueleiri jyväskylässä 5.1.-10.1.2010:
Reeni-intoa, reeni-intoa. Hauska leiri, ja uusia erilaisia ideoita taas yksin jylläämiseenkin.

Heka täytteli 19- vuotta, pian muutkin täyttää vuosia ja kaikki kiva edessäpäin. Nyt jaksais vaan meikä keskittyä muuhunkin kuin kivaan. Huomenna kuitenki tiedossa taas leiriä kisakeskuksessa, KAUPPIKONE-leiritys. Sinnekkin ollaan käsketty tulla hyvin levänneenä, että eiköhän jotain tehokasta oo tiedossa. Koeviikko onkin pian sen jälkeen, ja sitten saa alkaa odotteleen vanhojen tansseja sun muita kekkereitä. Eipä nyt kuitenkaan sit muuta.

-kretu