Uusimmassa Cosmopolitanissa oli juttu kuppikakuista, eli niin sanotuista cupcake:ista. Jutun yhteydessä oli myös resepti ja niin upea kuva, että minunkin jossain syvällä sisimmässäni asuva leipuri heräsi.
Ensimmäiseksi kauppaan. 6 asian ostamiseen sai menemään 40 minuuttia. Miten vaikeaa voi olla ostaa tuorejuustoa, voita, kakkukoristeita..? Vaikeaa. Resepti oli kuitenkin helppo ja ei aikaakaan, kun cupcaket jo työnnettiin uuniin. Kun ensimmäisen kerran kurkkasin niitä, tulvi pieni yksityiskohta yläasteen kotsan tunneilta mieleen: "Muffinsseihin kannattaa laittaa kaksinkertainen vuoka, etteivät ne leviä..." Ou shit. Ei voi mitään. No sitten kuorrutteen tekoon. Sitruunamehua taisi lipsahtaa vähän liikaa ja 4dl tomusokeria vaihtui yli kymmeneen. Kuorrutteen koostumukseen jäi silti parannettavan varaa. Lopulta kun monen kyyneleen, hikipisaran ja hirvittävän sotkun jälkeen pystyin sanomaan lopputulosta valmiiksi, niin tässä tulos. Kuvassa muutama parhaista yksilöistä.
Edellinen, joululoman viimeinen viikko kului Luostolla hiihdellessä. Hiihtokilometrejä tuli suunnilleen 155 ja tunteja kuutisentoista. Koko leiri oli onnistunut, mutta ylitse muiden oli Tour de Luosto, josta tässä tarkempi kuvaus:
Kisa-aamuna olo ei ollut kovin itsevarma. Väsytti, eikä ruokakaan meinannut maistua. Viivalle oli silti mentävä. Varusteet oli huollettu ja kisaan pääsemisen ehtona olevat trikoot olivat jalassa. Lähtökäskyn jälkeen 17 hiihtäjää säntäsi ladulle. En uskaltautunut eturiviin van jäin taaemmas tarkkailemaan asemia. Aloitin kevyesti ja kasvatin vauhtia loppua kohti. Taktiikka puri ja saavuin ensimmäisenä maaliin. Iiris jäi puolen minuutin päähän ja pahimpana kilpakumppanina pitämäni Leo Laakkonenkin jäi jopa 7 minuuttia taakse.
Maaliintulon jälkeen käytiin vaihtamassa vapaan hiihtotavan välineet päälle. Vuorossa oli mäkietappi väliaikalähdöillä. Etappi ei sujunut yhteislähtökisan tapaan. Naisiin ero kasvoi, mutta osa pojista sai jopa 2 minuuttia kiinni.
Kolmanteen ja viimeiseen takaa-ajo-osakilpailuun, yökorttelisuunnistukseen lähtiessä olo oli luottavainen. Vaikka erot oli puolitettu aamusta, niin pidin etumatkaani muihin tarpeeksi pitkänä. Neljäntenä ja viidentenä olleet Leo Laakkonen ja Matti Takala olivat luovuttaneet kahden osakilpailun jälkeen. Laskeskelin myös, etteivät toisena ja kolmantena olevat tytöt saa juoksemalla etumatkaani kiinni. Suunnistus sujui hyvin ja kun viimeisen tunturin päälle kiivetessäni muita jälkiä ei näkynyt, niin tiesin voittavani kisan. Voitto oli lopulta ylivoimainen, kun seuraavana maaliin saapuneet Mikko Kivelä ja Scott Fraser jäivät noin 4 minuutin päähän. Mainittakoon myös että taakse jäi niinkin kovia nimiä, kuin Ulrika Uotila, joka pilasi mahdollisuutensa toisessa osakilpailussa, sekä Tuomo Istolahti, joka menetti mahdollisuutensa 2-rastilla.
Illemmalla oli vielä banketti, jossa jaettiin palkinnot. Palkinnon toisesta osasta ei riemua pitkään riittänyt, mutta keparDIkuvioinen huivi koristaa palkintokaappia kunniapaikalla.
