Lusthii

Edellinen, joululoman viimeinen viikko kului Luostolla hiihdellessä. Hiihtokilometrejä tuli suunnilleen 155 ja tunteja kuutisentoista. Koko leiri oli onnistunut, mutta ylitse muiden oli Tour de Luosto, josta tässä tarkempi kuvaus:

Kisa-aamuna olo ei ollut kovin itsevarma. Väsytti, eikä ruokakaan meinannut maistua. Viivalle oli silti mentävä. Varusteet oli huollettu ja kisaan pääsemisen ehtona olevat trikoot olivat jalassa. Lähtökäskyn jälkeen 17 hiihtäjää säntäsi ladulle. En uskaltautunut eturiviin van jäin taaemmas tarkkailemaan asemia. Aloitin kevyesti ja kasvatin vauhtia loppua kohti. Taktiikka puri ja saavuin ensimmäisenä maaliin. Iiris jäi puolen minuutin päähän ja pahimpana kilpakumppanina pitämäni Leo Laakkonenkin jäi jopa 7 minuuttia taakse.

Maaliintulon jälkeen käytiin vaihtamassa vapaan hiihtotavan välineet päälle. Vuorossa oli mäkietappi väliaikalähdöillä. Etappi ei sujunut yhteislähtökisan tapaan. Naisiin ero kasvoi, mutta osa pojista sai jopa 2 minuuttia kiinni. 

Kolmanteen ja viimeiseen takaa-ajo-osakilpailuun, yökorttelisuunnistukseen lähtiessä olo oli luottavainen. Vaikka erot oli puolitettu aamusta, niin pidin etumatkaani muihin tarpeeksi pitkänä. Neljäntenä ja viidentenä olleet Leo Laakkonen ja Matti Takala olivat luovuttaneet kahden osakilpailun jälkeen. Laskeskelin myös, etteivät toisena ja kolmantena olevat tytöt saa juoksemalla etumatkaani kiinni. Suunnistus sujui hyvin ja kun viimeisen tunturin päälle kiivetessäni muita jälkiä ei näkynyt, niin tiesin voittavani kisan. Voitto oli lopulta ylivoimainen, kun seuraavana maaliin saapuneet Mikko Kivelä ja Scott Fraser jäivät noin 4 minuutin päähän. Mainittakoon myös että taakse jäi niinkin kovia nimiä, kuin Ulrika Uotila, joka pilasi mahdollisuutensa toisessa osakilpailussa, sekä Tuomo Istolahti, joka menetti mahdollisuutensa 2-rastilla.

Illemmalla oli vielä banketti, jossa jaettiin palkinnot. Palkinnon toisesta osasta ei riemua pitkään riittänyt, mutta keparDIkuvioinen huivi koristaa palkintokaappia kunniapaikalla.