Testing the culture

Olusella Maastrichtissa.

Tytöt olusella.

Tytöt yksillä.

Tytöt kaksilla.

Tytöt olusilla Liegessä.

First days in Maastricht

Maastrichtiin kotiuduttu. Kämppä oli ensimmäisinä yön pikkutunteina sinne ensimmäistä kertaa saavuttaessa pienoinen järkytys, mutta aamun valjetessa se ei enää näyttänytkään niin hirveältä. Kyllä tähän on jo parin päivän jälkeen tottunut, ihan mukava läävä.

Asioitakin on saatu hyvin hoidettua. Ensimmäisenä listalla oli pyörän osto. Pitkän etsinnän jälkeen löytyi pieni putiikki, josta mukava pappa myi mulle hienon naistenpyörän kaikilla varusteilla 90e ja lupasi kunnostaa myös pyörät Lauralle ja Venlalle. Sitten kaikkea muuta pikkuasiaa on pitänyt ostella: saippuaa, ruokailuvälineitä... Asumisen perusasiat pitää saada kuntoon. Tärkeimpänä hankintana pidän tällähetkellä 10e vedenkeitintä, jolla hoituu niin kahvi, kuin pikanuudelitkin... Hommattiin myös hollantilaiset liittymät. Jos tarvitsee saada kiinni, niin vanhaan numeroon voi laittaa viestiä, tarkkailen sitä sim-korttia myös. Pitänee mainita, että kaupungilla on tullut vaellettua kymmeniä kilometrejä näiden asioiden takia.. Enkä usko, että liioittelen.

Urheiluasiatkin on jo hoidossa. Ensimmäiset lenkit tehty ja kuntosalikortti hommattu. Nyt ollaan lähdössä läheiselle kukkulalle kävelylle. Saa nähdä minkälainen kukkula mahtaa olla kyseessä, kun googlemapsin mukaa näyttää kyllä aika litteältä seudulta.

Huomenna aamulla otetaan juna Pariisiin ja viivytään muutama päivä. Ouujea, saa nähdä mitä siitäkin syntyy.

Ps. Ensimmäinen kulttuurien kolari on jo tapahtunut, mutta siitä enemmän myöhemmin.

Maastricht here I come!!

Junabaarin omin käsin matkalla tyhjensin
olin kuullu että Hollanti ois maailman paikoista kaikkein vaarallisin
Perille ku pääsin väsähdin ja nukahdin Rotterdamin asemalle
No tuurii ettei sattunu kuitenkaan mitään pahaa
Hotellissa sanottiin “Ole poika kiitollinen, sun huone on sama
missä vietti Chet Baker yönsä viimeisen.”
“Ja tuo ikkuna on sama mistä se sitten lens”

Rotterdam here I come…

Voi voi voi tää reissu tais alkaa vähän niin ja näin
nyt sais onnentähti kiiltää kirkkaammin täällä pain
Kaupunkia kiersin, katkerana kaduin että koskaan tulinkaan
“Hey where’s the nearest coffee shop here in Rotterdam?”
“It’s one street to the right, two to the left, you come to a square
and it’s there”
Coffee shop oli täynnä englantilaisia huligaaneja
Turistina katsoin kun pojat veti naamaan kaikkea paitsi kahvia
nurkassa istuin ja kyllä mua pelotti

Rotterdam here I come..

Hengästyneenä penkille istuin, viereen tuli vieras mies
Se savuketta tarjos kiitos Luojan se olikin kiltti mies
Onur oli Turkista hassista poltti, halus olla Jim Morrison
Se tiesi kaikesta musiikista kaiken ja halus pelastaa maailman
Se sano “Markus you’re like me, you have no border lines”
“X, Y, Z – what’s the difference? Let’s go to Teheran!”
No miks ei, kun siellä on nyt se Ramadan, Teheran here we come!

Teheran here we come
Teheran-ran here we come
Teheran here we come
Go Teheran!