.jpg)
SM-viestin palkintojenjako (C)PR Kuvapankki
tiistai 21. lokakuuta 2014
Starting again
Onpas edellisestä kirjoituksesta vierähtänyt aikaa... Varmaan on koulun tai treenailun merkeissä menneet viimeaikoina ne hetket, jolloin ennen olisin tänne jotain kirjoitettavaa keksinyt. Nyt yllättäen ei olekaan mitään tekemistä, johtuu varmaan siitä kun on ylimenokausi ja psykiatrian jakso. No ei vaan. Innostus kirjoittamiseen on ehkä taas syttymässä uudestaan, en vain vielä toistaiseksi ole keksinyt mistä aiheesta sitä kirjoittaisi. Ehkä joidenkin viikkojen kuluessa...
maanantai 2. heinäkuuta 2012
keskiviikko 9. toukokuuta 2012
Elämää Maastrichtissa.
Maastricht on pieni 121 000 ihmisen kaupunki Etelä-Hollannissa Limburgin maakunnassa. Kaupungissa vallitsee kansainvälinen tunnelma ja kaikki puhuvat hyvin englantia. Ihmiset ovat ystävällisiä ja hyväntuulisia. Keskustasta löytyy menoa joka ilta ja kaupungin kadut ovat täynnä koko päivän.
Maastricht ei ole kovin laaja. Matka kaupungin laidalta toiselle kestää pyöräillä puolisen tuntia. Laidoilta alkaa samantien maaseutu.
Pyörä on ehdottomasti yleisin kulkuväline, Hollannissa kaikki liikkuvat pyörällä, vauvasta vaariin, eikä kukaan käytä kypärää.
Vettä sataa keskimäärin monta kertaa päivässä. Aamulla kun lähtee kouluun voi paistaa aurinko. Kun lähtee koulusta kotiin sataa vettä. Kun lähtee lenkille paistaa aurinko, lenkin aikana sataa vettä ja paistaa aurinko vuorotellen monta kertaa. Illalla kun lähtee ulos taivas voi taas olla kirkas ja yöllä kun palaa kotiin sataa kaatamalla.
Vuorokausirytmi on useita tunteja Suomea jäljessä. Vaikka aikaero on vain tunnin, niin oikea aikaero on n. nelisen tuntia. Koulu alkaa aikaisintaan 11 ja baarista tullaan aamun ensimmäisinä tunteita. Ilta 21-23 lenkit ovat tavallisia, samoin kuin väsyneenä herätyskelloon herääminen 10. Kaupunki vain elää tähän rytmiin, siihen on sopeuduttava.
Myös kahvilakulttuuri on erilainen kuin Suomessa. Jos haluat käydä kahvilla, kannattaa mennä leipomoon, Bakkerij. Jos haluat oluselle iltasella kannattaa mennä Caféseen. Pub on jo yökerho ja baarit on taas vähän enemmän. Sitten on tietenkin Koffieshopit, mutta ne ovat asia erikseen.
Sen sijaan kuva Hollannista puukenkien ja tuulimyllyjen maana on ihan puppua. 5 viikon aikana olen nähnyt 3 tuulimyllyä, joista 2 Saksan puolella. Ainoitakaan puukenkiä ei ole tullut vastaan. Tulppaaneja taas löytyy kyllä jokaisesta puutarhasta ja liikenneympyrästä.
Matkustelu on ihanan helppoa. Tänä aikana ollaan ehditty nähdä niin Pariisi, Rotterdam, Liege, Düsseldorf kuin Amsterdamkin. Se on jännä huomata miten jokaisella kaupungilla on täysin omanlaatuinen luonne. Esimerkiksi jos kerrat olet käynyt Rotterdamissa ja Amsterdamissa, erotat ne jatkossa varmasti vaikka silmät kiinni.
Maastricht ei ole kovin laaja. Matka kaupungin laidalta toiselle kestää pyöräillä puolisen tuntia. Laidoilta alkaa samantien maaseutu.
Pyörä on ehdottomasti yleisin kulkuväline, Hollannissa kaikki liikkuvat pyörällä, vauvasta vaariin, eikä kukaan käytä kypärää.
Vettä sataa keskimäärin monta kertaa päivässä. Aamulla kun lähtee kouluun voi paistaa aurinko. Kun lähtee koulusta kotiin sataa vettä. Kun lähtee lenkille paistaa aurinko, lenkin aikana sataa vettä ja paistaa aurinko vuorotellen monta kertaa. Illalla kun lähtee ulos taivas voi taas olla kirkas ja yöllä kun palaa kotiin sataa kaatamalla.
Vuorokausirytmi on useita tunteja Suomea jäljessä. Vaikka aikaero on vain tunnin, niin oikea aikaero on n. nelisen tuntia. Koulu alkaa aikaisintaan 11 ja baarista tullaan aamun ensimmäisinä tunteita. Ilta 21-23 lenkit ovat tavallisia, samoin kuin väsyneenä herätyskelloon herääminen 10. Kaupunki vain elää tähän rytmiin, siihen on sopeuduttava.
Myös kahvilakulttuuri on erilainen kuin Suomessa. Jos haluat käydä kahvilla, kannattaa mennä leipomoon, Bakkerij. Jos haluat oluselle iltasella kannattaa mennä Caféseen. Pub on jo yökerho ja baarit on taas vähän enemmän. Sitten on tietenkin Koffieshopit, mutta ne ovat asia erikseen.
Sen sijaan kuva Hollannista puukenkien ja tuulimyllyjen maana on ihan puppua. 5 viikon aikana olen nähnyt 3 tuulimyllyä, joista 2 Saksan puolella. Ainoitakaan puukenkiä ei ole tullut vastaan. Tulppaaneja taas löytyy kyllä jokaisesta puutarhasta ja liikenneympyrästä.
Matkustelu on ihanan helppoa. Tänä aikana ollaan ehditty nähdä niin Pariisi, Rotterdam, Liege, Düsseldorf kuin Amsterdamkin. Se on jännä huomata miten jokaisella kaupungilla on täysin omanlaatuinen luonne. Esimerkiksi jos kerrat olet käynyt Rotterdamissa ja Amsterdamissa, erotat ne jatkossa varmasti vaikka silmät kiinni.
maanantai 16. huhtikuuta 2012
Testing the culture
Olusella Maastrichtissa.
Tytöt olusella.
Tytöt yksillä.
Tytöt kaksilla.
Tytöt olusilla Liegessä.
perjantai 6. huhtikuuta 2012
First days in Maastricht
Maastrichtiin kotiuduttu. Kämppä oli ensimmäisinä yön pikkutunteina sinne ensimmäistä kertaa saavuttaessa pienoinen järkytys, mutta aamun valjetessa se ei enää näyttänytkään niin hirveältä. Kyllä tähän on jo parin päivän jälkeen tottunut, ihan mukava läävä.
Asioitakin on saatu hyvin hoidettua. Ensimmäisenä listalla oli pyörän osto. Pitkän etsinnän jälkeen löytyi pieni putiikki, josta mukava pappa myi mulle hienon naistenpyörän kaikilla varusteilla 90e ja lupasi kunnostaa myös pyörät Lauralle ja Venlalle. Sitten kaikkea muuta pikkuasiaa on pitänyt ostella: saippuaa, ruokailuvälineitä... Asumisen perusasiat pitää saada kuntoon. Tärkeimpänä hankintana pidän tällähetkellä 10e vedenkeitintä, jolla hoituu niin kahvi, kuin pikanuudelitkin... Hommattiin myös hollantilaiset liittymät. Jos tarvitsee saada kiinni, niin vanhaan numeroon voi laittaa viestiä, tarkkailen sitä sim-korttia myös. Pitänee mainita, että kaupungilla on tullut vaellettua kymmeniä kilometrejä näiden asioiden takia.. Enkä usko, että liioittelen.
Urheiluasiatkin on jo hoidossa. Ensimmäiset lenkit tehty ja kuntosalikortti hommattu. Nyt ollaan lähdössä läheiselle kukkulalle kävelylle. Saa nähdä minkälainen kukkula mahtaa olla kyseessä, kun googlemapsin mukaa näyttää kyllä aika litteältä seudulta.
Huomenna aamulla otetaan juna Pariisiin ja viivytään muutama päivä. Ouujea, saa nähdä mitä siitäkin syntyy.
maanantai 2. huhtikuuta 2012
Maastricht here I come!!
Junabaarin omin käsin matkalla tyhjensin
olin kuullu että Hollanti ois maailman paikoista kaikkein vaarallisin
Perille ku pääsin väsähdin ja nukahdin Rotterdamin asemalle
No tuurii ettei sattunu kuitenkaan mitään pahaa
Hotellissa sanottiin “Ole poika kiitollinen, sun huone on sama
missä vietti Chet Baker yönsä viimeisen.”
“Ja tuo ikkuna on sama mistä se sitten lens”
Rotterdam here I come…
Voi voi voi tää reissu tais alkaa vähän niin ja näin
nyt sais onnentähti kiiltää kirkkaammin täällä pain
Kaupunkia kiersin, katkerana kaduin että koskaan tulinkaan
“Hey where’s the nearest coffee shop here in Rotterdam?”
“It’s one street to the right, two to the left, you come to a square
and it’s there”
Coffee shop oli täynnä englantilaisia huligaaneja
Turistina katsoin kun pojat veti naamaan kaikkea paitsi kahvia
nurkassa istuin ja kyllä mua pelotti
Rotterdam here I come..
Hengästyneenä penkille istuin, viereen tuli vieras mies
Se savuketta tarjos kiitos Luojan se olikin kiltti mies
Onur oli Turkista hassista poltti, halus olla Jim Morrison
Se tiesi kaikesta musiikista kaiken ja halus pelastaa maailman
Se sano “Markus you’re like me, you have no border lines”
“X, Y, Z – what’s the difference? Let’s go to Teheran!”
No miks ei, kun siellä on nyt se Ramadan, Teheran here we come!
Teheran here we come
Teheran-ran here we come
Teheran here we come
Go Teheran!
olin kuullu että Hollanti ois maailman paikoista kaikkein vaarallisin
Perille ku pääsin väsähdin ja nukahdin Rotterdamin asemalle
No tuurii ettei sattunu kuitenkaan mitään pahaa
Hotellissa sanottiin “Ole poika kiitollinen, sun huone on sama
missä vietti Chet Baker yönsä viimeisen.”
“Ja tuo ikkuna on sama mistä se sitten lens”
Rotterdam here I come…
Voi voi voi tää reissu tais alkaa vähän niin ja näin
nyt sais onnentähti kiiltää kirkkaammin täällä pain
Kaupunkia kiersin, katkerana kaduin että koskaan tulinkaan
“Hey where’s the nearest coffee shop here in Rotterdam?”
“It’s one street to the right, two to the left, you come to a square
and it’s there”
Coffee shop oli täynnä englantilaisia huligaaneja
Turistina katsoin kun pojat veti naamaan kaikkea paitsi kahvia
nurkassa istuin ja kyllä mua pelotti
Rotterdam here I come..
Hengästyneenä penkille istuin, viereen tuli vieras mies
Se savuketta tarjos kiitos Luojan se olikin kiltti mies
Onur oli Turkista hassista poltti, halus olla Jim Morrison
Se tiesi kaikesta musiikista kaiken ja halus pelastaa maailman
Se sano “Markus you’re like me, you have no border lines”
“X, Y, Z – what’s the difference? Let’s go to Teheran!”
No miks ei, kun siellä on nyt se Ramadan, Teheran here we come!
Teheran here we come
Teheran-ran here we come
Teheran here we come
Go Teheran!
torstai 26. tammikuuta 2012
Kuppikakkuja
Uusimmassa Cosmopolitanissa oli juttu kuppikakuista, eli niin sanotuista cupcake:ista. Jutun yhteydessä oli myös resepti ja niin upea kuva, että minunkin jossain syvällä sisimmässäni asuva leipuri heräsi.
Ensimmäiseksi kauppaan. 6 asian ostamiseen sai menemään 40 minuuttia. Miten vaikeaa voi olla ostaa tuorejuustoa, voita, kakkukoristeita..? Vaikeaa. Resepti oli kuitenkin helppo ja ei aikaakaan, kun cupcaket jo työnnettiin uuniin. Kun ensimmäisen kerran kurkkasin niitä, tulvi pieni yksityiskohta yläasteen kotsan tunneilta mieleen: "Muffinsseihin kannattaa laittaa kaksinkertainen vuoka, etteivät ne leviä..." Ou shit. Ei voi mitään. No sitten kuorrutteen tekoon. Sitruunamehua taisi lipsahtaa vähän liikaa ja 4dl tomusokeria vaihtui yli kymmeneen. Kuorrutteen koostumukseen jäi silti parannettavan varaa. Lopulta kun monen kyyneleen, hikipisaran ja hirvittävän sotkun jälkeen pystyin sanomaan lopputulosta valmiiksi, niin tässä tulos. Kuvassa muutama parhaista yksilöistä.
Ei niin paha, kuin voisi kuvitella. Mutta lopputulos on hieman erilainen, kuin päässäni ehdin kuvitella. Pettymys pienoinen, mutta sisuuntuminen suuri. Muutaman kakun leipominen ei voi olla niin vaikeaa, kyllä minä vielä näytän! Sillävälin tervetuloa kuppikakkukahveille!
Kamerasta ladatessani kuvia löytyi sieltä myös ruokaan liittyen Tuomolle valmistamani tapas-ateria oletettua tenttipettymystä piristämään, sekä tunnistamaton alaston kokki itsenäisyyspäivän päivälliseltä...
Ensimmäiseksi kauppaan. 6 asian ostamiseen sai menemään 40 minuuttia. Miten vaikeaa voi olla ostaa tuorejuustoa, voita, kakkukoristeita..? Vaikeaa. Resepti oli kuitenkin helppo ja ei aikaakaan, kun cupcaket jo työnnettiin uuniin. Kun ensimmäisen kerran kurkkasin niitä, tulvi pieni yksityiskohta yläasteen kotsan tunneilta mieleen: "Muffinsseihin kannattaa laittaa kaksinkertainen vuoka, etteivät ne leviä..." Ou shit. Ei voi mitään. No sitten kuorrutteen tekoon. Sitruunamehua taisi lipsahtaa vähän liikaa ja 4dl tomusokeria vaihtui yli kymmeneen. Kuorrutteen koostumukseen jäi silti parannettavan varaa. Lopulta kun monen kyyneleen, hikipisaran ja hirvittävän sotkun jälkeen pystyin sanomaan lopputulosta valmiiksi, niin tässä tulos. Kuvassa muutama parhaista yksilöistä.
Ei niin paha, kuin voisi kuvitella. Mutta lopputulos on hieman erilainen, kuin päässäni ehdin kuvitella. Pettymys pienoinen, mutta sisuuntuminen suuri. Muutaman kakun leipominen ei voi olla niin vaikeaa, kyllä minä vielä näytän! Sillävälin tervetuloa kuppikakkukahveille!
Kamerasta ladatessani kuvia löytyi sieltä myös ruokaan liittyen Tuomolle valmistamani tapas-ateria oletettua tenttipettymystä piristämään, sekä tunnistamaton alaston kokki itsenäisyyspäivän päivälliseltä...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)