Okei nyt päätin viimein kirjottaa tänne. Tosin oli jo vaikeuksia löytää meijän blogiin ku en muistanu osotetta mutta selvisinki tänne lopulta. Ja oon aika ylpee et muistin meijän salasanan. En pysty nyt kyllä hirveesti kirjottaan mistään urheilusuorituksista kun ei oo semmotteita hirveesti tässä jukolan jälkeen tullu tehtyä. Ehkä voisinki sitte lyhyesti kertoo matkastani tässä.
Eli tosiaan olin maltalla kolme viikkoo kielikurssilla (tosin ei mun kielitaito kyllä hirveesti siellä parantunu). Okei ensin kaikkein tärkein asia matkasta - musta on tullu melko papu ja oon aika tyytyväine paitsi tuntuu et tää väri lähtee hirveellä vauhdilla pois :/. Pitää siis syödä porkkanaa ku se toivottavasti pidentää rusketuksen kestoo(kai?). Mutta joo oli kyllä ihana matka ihania ihmisiä ihanat ilmat ihana paikka ja kaikkee :). Tosin oli siellä jotain ei niin ihanaakin kuten meijän isäntäperheen isä johon mulla meni hermot viimeistää sillo ku se luuli et mun kaverilla on sikainfluenssa ja lähetti sen sairaalaan ja pilas näin meijän vikan päivän ku kaverini oli siellä sairaalas koko päivän. Ja eihän sillä mitää sikainfluenssaa yllättäen ollukkaa. Ainii ja tulihan sitä varmaa vähä lihottuu ku ruokaa annettiin iha liikaa ja kaikki piti syödä ja sitte käytii kolme viikkoo melkein joka päivä mäkkärissä syömässä. Ja sitte vielä myydään alle kahella eurolla herkullisen rasvasii isoja pizzan palasii nii eihän sitä voi vastustaa. Eikä tullu hirveesti kulutettuu sitä ellei sitten auringon ottamisessa kulu hirveesti kaloreita tai jotain. Paitsi jokapäiväinen tanssimine saatto kyl vähä auttaa. Jopa se hostin isä sano mulle et sä lihoot täällä :/ en tiiä näkiks se jotain selviä merkkejä mut se oli tosi kivasti sanottu. Mut joo oli kyllä nii mahtava reissu et pääs lentokentällä itkuki mut silti oli kyllä ihana tulla kotiin. Enkä tosin ois siellä oikeestaa yhtää kauempaa jaksanu ollakkaa. Home sweet home (kai..)
Listaan muutaman asian jota en tuu kaipaamaan:
- bussimatkoja jota piti tehä neljä kertaa päivässsä eli yhteensä n. 100 bussimatkaa.
-20 päivänä käydä kylmässä suihkussa jossa piti olla kyykyssä tai muuten ois kastellu koko vessan. Ja vesi tuli niin pienellä paineella et hermot meni. Ei siis enää matalapaineisia kyykkysuihkuja!
-Isäntäperheen isäntä. Liian monta syytä tähän selitettäväks. Mut oon onnellinen ettei mun koskaan tarvii nähä sitä enää.
-Sänky jota ei voi missään nimessä kuvailla sanalla mukava tai pehmeä.
-Meduusoja. Varsinkaan sitä joka pisti mua.
-Joka päivänen odottelu. Ef:ään meni siis välil vähä hermot.
Mutta muuten kaikki oli kyl mahtavaa ja sillain :)
Hieman pitäs ehkä vielä urheilustaki sanoo jotain. Elikkäs urheiluu ei oo tosiaa tullu harrastettuu kolmeen viikkoon ellei siten bussipysäkille juoksemisia lasketa. Mutta saa nyt sitte nähä miten kisat menee, mut ei se ookkaa tärkeintä vaan se et pääsen näkee kaikkia ihania ihmisiä ja pääsee viimeinki suunnistaa :). Tää on kyl vähän outoo mut mun tekee niin paljon mieli mennä suunnistaa tai ees juoksee tai liikkuu jotenki. Tänäänki vaa katoin haikeesti ku äiti lähti rasteille. Mut ei pysty ku oon kipee. Kerranki ku tekis mieli nii sitte oon tietty kipee. Just mun tuuria. No ainaki Finillä pääsen toivottavasti käymään parina päivänä ku se on tässä vieressä. Ja siellä sitte tosiaa nähään oonko tippunu sinne listan häntäpäätä pitämään. Toivottavasti en mutta vahvasti epäilen. Adios.
Ainii voisko tulla helteitä ja aurinkoo! Ei jaksa enää tällasta säätä!!!
-suska
haha, hyvä suska, oonkin oottanu juttua sulta.
VastaaPoistatee minttu.