O-ringen kusi, ja uudelleen ruotsinmaalle lähdettii myös yrittää joka jäi sekin yrittämisen tasolle. Ringenillä tosin meikäläisellä ei mennyt oikeen mikään hyvin. Suunnistustaito oli hävinnyt kokonaan ja fyysinen vireki oli ihan jossain muualla, siihen voi olla muitaki selityksiä mm. poolpartyja ja railakkaita menomatkoja, mut silti mua harmittaa vaikka kivaa tosin oli lukuunottamatta tapaturmia ja suunnistusta. Mutta ei siitä sen enempää.
Pari päivää sitten tultiin ungdomens tiomilasta, joka oli ihan jees reissu. Hauskaa oli muuten mutta koskaan ei niin hyvälle fiilikselle pääse jos oma joukkue juoksee aika alavireisesti näin kauniista sanottuna ja omakin suoritus menee huonosti, kun ei tajua tankata mitään muuta kun vettä elimistöön, joka tulee yöllä suoraan ulos ja sen takia pitää rampata vessassa eikä vähäisestäkään nukkumisesta tule mitään, ja vielä ankkuripätkällä ekan lenkin puolessa välissä iskee saakelinmoinen pohjekramppi ettei juoksemisesta tule enää mitään, viiden minuutin välein pitää jäädä kannon nokalle venyttelemään pohkeita että pääsis ees muutaman metrin eteenpäin, välillä toki kramppi menee ohi mutta tulee takaisin muutaman minuutin kuluttua vielä pahempana jumina. Voivoi. Varvauksen jälkeen pieni lenkki meni kokonaan melkeen kävellessä ja pari viimeistä väliä ois ollu vaan polkua maaliin, mutta eihän siinä voinu ku kirota päässä miksen pääse eteenpäi, miksen tankannu tarpeeks, vaan kidun täällä nyt. Se siitä :D Sen jälkeen oli pahamieli, mut kyllä se tulomatkalla sit vähäsen tasottu ja pohkeetkaan ei tanssimista haitannu, ehkei niissä sitte ollu tuntoa tai jotai muuta vastaavaa. Ilone oon kyllä poikien puolesta ku ne veti hyvi, että hyväjuttu! Ens vuonna tytötki iskee ihan uudella kokoonpanolla! :)
Pari päivää sitten tultiin ungdomens tiomilasta, joka oli ihan jees reissu. Hauskaa oli muuten mutta koskaan ei niin hyvälle fiilikselle pääse jos oma joukkue juoksee aika alavireisesti näin kauniista sanottuna ja omakin suoritus menee huonosti, kun ei tajua tankata mitään muuta kun vettä elimistöön, joka tulee yöllä suoraan ulos ja sen takia pitää rampata vessassa eikä vähäisestäkään nukkumisesta tule mitään, ja vielä ankkuripätkällä ekan lenkin puolessa välissä iskee saakelinmoinen pohjekramppi ettei juoksemisesta tule enää mitään, viiden minuutin välein pitää jäädä kannon nokalle venyttelemään pohkeita että pääsis ees muutaman metrin eteenpäin, välillä toki kramppi menee ohi mutta tulee takaisin muutaman minuutin kuluttua vielä pahempana jumina. Voivoi. Varvauksen jälkeen pieni lenkki meni kokonaan melkeen kävellessä ja pari viimeistä väliä ois ollu vaan polkua maaliin, mutta eihän siinä voinu ku kirota päässä miksen pääse eteenpäi, miksen tankannu tarpeeks, vaan kidun täällä nyt. Se siitä :D Sen jälkeen oli pahamieli, mut kyllä se tulomatkalla sit vähäsen tasottu ja pohkeetkaan ei tanssimista haitannu, ehkei niissä sitte ollu tuntoa tai jotai muuta vastaavaa. Ilone oon kyllä poikien puolesta ku ne veti hyvi, että hyväjuttu! Ens vuonna tytötki iskee ihan uudella kokoonpanolla! :)
Nyt kunnon reeniä, koska se on vähäsen jääny kaiken palautumisien ja kipeiden päivien vuoksi. Vinkkejä tosin meikäläinen tarttis, koska nyt ne pohkeet on niin jumissa ettei pysty edes kävelee ja hipasuki sattuu... mutta kai mä kestän ja kai ne tosta vielä avautuu ja kylmägeeli on ollu ainaki iha jees. Am-kisat jätetään väliin ja tähdätään alkuunsa nyt NuJuun! Ketähän siellä vie tänä vuonna voiton ;) (uusintaa vaan!vaiko?)
-reeta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti