Miten tässä kävikin niin, että yhtenä iltana löysin meidän blogin osotteen antin.netistä. Jännää sen ohella, miten se sinne on päätynyt on se, että blogin Hattulalainen vahvistus oli nimetty Ms Parman edustajaksi. Olen kyllä kuullut, että Suskaa on ennenkin kutsuttu Turkujengin jäseneksi, mutta tuo oli jo uutta. Suskalta uutta juttua odotellessa, vinkvink.
Siis suunnistusblogiksi tämä on nimetty ? Tai no kyllähän melkein jokaisessa jutussa on mainittu sana suunnistus, eli aivan selvä tapaus. Mutta kuitenkin nyt, kun blogimme on saatettu suuren yleisön tietouteen, niin pitänee sovittaa tekstitkin vastaamaan yläluokkaa.
Asiaan. Tänään kävin jatkamassa mun monen viikon pummiputkea Mynärasteilla. 4,5 km meni aikaa tunti. Olen vähän kummissani mihin se suunnistustaito on hävinnyt, kun en syytä siihen löydä millään analyyseilläkään. Vai olisiko syy siinä, mistä juuri kirjoittelin Tuomollekin mesessä: "suunnistusharjotus on lukemisen ohella hyvä paikka miettiä maailmanmenoa.." Jos lähtis liikkeelle keskittymisestä. Tulevat ylppäritki tykkäis siitä varmaan aika paljon.
Mikä muuten on kun tuntuu, että jokainen 91-syntynyt puhuu ylioppilaskirjotuksista oikeastaan aina tavattaessa? Jopa ihmiset, jotka ei ennen oo tehny koulun eteen yhtään mitään tuntuu olevan huolissaan. Tai no se saattaa olla hyvinkin se syy siihen. Myönnän, että syyllistyn tähän itsekin vähän liian usein, muttaa stressaa. Stressaan myös siitä, kun ei saisi stressata ja silti stressaan ja sen jälkeen stressaan taas vähän lisää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti