Näyttää vähän siltä, että alunperin hieno idea ottaa kolme kirjoittajaa samaan blogiin on alkanut kostamaan itseään. Olen meinaan huomannut itselläni ainakin ajattelumallin:"Ei mun tarvii kirjottaa, kun ei noi muutkaan kirjota." En lupaa tähän parannusta, mutta ehkä yrityksen.
Ei mulla nykyään ole aikaakaan kirjoitella tänne, kun kaiken ajan vie koulu ja sen jälkeen ylppäreihin luku ja reenaus. Ja nykyään aikaa vie myös Salkkarit. Meiän koko perhe on jääny koukkuun siihen. Yhtenä iltana äiti oli tulossa mökiltä kotiin juuri Salkkareitten aikaan, niin iskän piti lähettää sille tekstari kesken ohjelman, että Salla oli herännyt henkiin. Mulla on melko tuoreessa muistissa vielä se, kun jos joskus edes yritti seurata sarjaa kotona, niin joku tuli kääntämään kanavaa. Ajat muuttuu.
Mutta miksi mulla on nyt aikaa kirjoittaa tänne? No siksi, koska olen Tuomolla ja mulla on niin hirveä nälkä, etten pysty enää nukkumaan ja tässä nyt yritän tuhlata aikaa, että hän herää ja tulee mun kanssa syömään. Sinänsä on kyllä vähän typerää, etten itsekseni uskalla mennä hakemaan jotain syötävää... Liian pelottavaa mulle, ei voi mitään.
Tässä odottelen myös sitä, että koska KLL-viestit alkais. Eilen oli menny meiän koululaisilla aika hyvin sielä kisoissa, ainakin musta. Kaikki, ketkä osallistui kisaan oli 12 joukossa. Tuli voitto, pronssi ja Kretukin oli 5. Olen ylpeä. Huomaa, että aamureenit on alkanut tuottamaan tulosta. Kerkeshän niitä olemaan jo 3 kappaletta. Mä ainakin odotan innolla näitä syksyn reenejä. Suunnitelma vaikutti ainakin tosi hyvältä. Nyt ollaan tehty jo kuntopiiriä, mäkivetoja ja suunnistusmäkivetoja, sekä yksi henkinen harjoitus suunnistuksen hallinnasta. Se oli mielenkiintoista, vaikka kovin haukotuttikin. Mutta se taas johtui siitä, kun mein kissa ei päästänyt mua nukkumaan...
No nyt loppu asiat ja maha kurnii sen verran kovin, että ei kai auta muu kun lähteä herättämään toi nukkuja...
-Tiia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti