Jepjep :) Nooni tää kainuu on lähtenyt ainakin käyntiin hyvissä merkeissä ihan tulee mieleen ne 12-14-sarjojen huippuvuodet ku kainuussa taisteltiin tosissaan voitosta. Sen jälkeen tuliki överivuosia parisen kappaletta ja ehkä nyt ollaan taas paremmalla asenteella mukana, eikä valmistautumisissa oo ainakaan vikaa ku ehkä viime vuoden ainaki voi pistää niitten piikkiin. No kerrotaas tylsää matkakertomusta tähän väliin. Eli lähettiin perheen kanssa perjantaina matkaa tekemään ja pysähdyttiin yöksi korpilahdelle mökille ja samalla päästiin moikkaa sukulaisia. Illalla tein juoksuvetoja, verkkailin ja venyttelin! Kulku oli toosi tuskasta, ihan ku en ois juossu moneen viikkoon. Siitä sit lauantai aamulla tai siis aamupäivällä jatkettiin matkaa ukkohallaa kohti. Matkalla käytii tutussa ja turvallisessa shellissä missä ollaan muuten aina käyty. Ukkohallaan tultiin illalla ja kävin heittää pienen verkkalenkin ja venyttelin! ja nyt oli jaloissa sitten ihan eri kulku. Seuraava aamu oliki kisa-aamuja mieli oli hyvä. Ei mua ees jännittäny vaik tiesin et joko mokaan totaallisesti, koska näissä mettissä voi pyörii montakymment minuuttia tai joko meen vaan nappiin ku muistan käyttää kompassia oikein.
Sunnuntai 1. osakilpailu
K-1 Kerranki lähen liikkeelle ihan rauhassa vaik mieli kyllä sanooki et tässä mennään ihan kuntoiluvauhtia mutta en välitä. Maltan katsoa suuntaa koko ajan enkä ala turhaan lukemaan ylimääräisiä ajouria joista ihan varmaan ois menny sekaisin normaalisti. Rasti löytyi aika tuurilla hakkuusta peilaten.
1-2-3-4 Kolme seuraavaa väliä maltan katsoa vain kompassia enkä huuda jess huutoa vaikka alku onkin mennyt loistavasti. Tää jes huuto ois ollu vihoviimene virhe jonka oon tehnyt melkeen joka kisassa. Mut tällä kertaa jaksoin keskittyä!
4-5 Pitkäväli. Lähden aluksi vaan menemään suoraan enkä tajua katsoa muita vaihtoehtoja (pölö!) Hetken päästä tajuan että tie menee melkeen suoraan rastille eikä tielle ole edes pitkämatka. Päätän tehdä äkkikäännöksen tietä kohti ja juoksen tietä loppuun asti ja rasti löytyy hyvin. (Aikaa kului alkumietinnöissä ja turhaan rämpiessä mettässä).
5-6 Saan neljäminuuttia edellä lähtevän kilapilijan kiinni, joka on myös yleensä hyvä. Tiedän siis vielä varmemmin että mun juttu on sujunut, mutta pidän maltin ja katson vain omaa karttaa.
6-7-8-9-10 Suuntaa, suuntaa ja suuntaa. tai siis kyllä mä vähän muotojakin peilailin.
10-11 Tykitys äkkiä tielle ja hakkuun reunalta sopivaa uraa pitkin suolle ja ojan vierusta ja sen jälkeen suunnalla rastille. Aika tuurilla kyllä, koska mäki oli yllättävän peitteinen.
11-12 Joku loppupaniikki iski. Vissiin oli turhan kiire maaliin. Suuntavirhe ja lähden 90 astetta väärään suuntaan en osaa paikantaa itseäni viereiseltä valkoselta pläntilta ja yritän hetken päästä suunnata karttaa ojien mukaan. Kuuluu kuulutus " reeta rantasella aikaa neljä minuuttia lyödä anna närhen kärkiaika", joku taitava on sanonut mulle joskus että palaa sinne heti missä oot viimeksi ollut kiinni. Palaan äkkiä takasin ja paikannan itseni ja siis vielä varmistan mummolta joka juoksee sopivasti ohi. Otan rauhassa suunnaan ja painan suoraan rastille. +3.02. (tää harmitti!)
12-13-maali. Juoksu kulkee ihan kivasti :)
Joo eli voitin sitten loppujenlopuks kahdeksalla sekunnilla. Ja osakilpailupalkinnoks sain tietty suomussalmen historiaa kirjan. jippii! Ny oon viettäny välipäivää tai siis viettänyt jo, koska nyt meen nukkumaan ja huomenna on 2. osakilpailu tiedossa. Pää vaan kylmänä ja yritän nollata ton ekan kisan, koska huominen on taas uus. Siis ei leijuta reeta nyt taivaissa! HEIDO!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti