perC tunnoton ja vähäC papu (R)

Joo eli vihdoi tästä kauan puhutusta pyöräretkestä saaristossa saatiin edes jonkinnäköistä suunnitelmaa tehdyksi ja sehän toteutui ja ehjin nahoin. Viime kesänä ystäväni Pauliina oli kiertämässä pienen ja nopean rundin samoilla seuduilla ja kehui tätä paljon ja silloin menin sitten lupaamaan että lähden ens kesänä. Oltiin puhuttu pari muutakin tyyppiä ehkä lähtemään mukaamme, mutta ei ne sitten koskaan ilmaantuneet paikalle ( ehkä ihan hyväkin), joten lähdimme kahistaan polkeen! Vielä perjantaina Pauliina oli mökillään ja ilmotteli mulle TEKSTAREILLA mitä mun pitää tehä (teidän korkeutenne) ja mähän tottelin. Tässäkin asiassa tais äiti kyllä taas auttaa. Noo kova ilmotus tuli korkeemmalta taholta että teltassa ei sitten nukuta, "vuokraa meille mokit!" Noo kattelin koko perjantai päivän meille mokkejä/hotelleja tai kaikennäkösiä bed & breakfestejä. Kaikki oli todella kallista ja soittelin toosi moneen paikkaan, no lopulta pari hyvää paikkaa löysin ( ja niistäki tuli kyllä sanomista, että muka liian kallista, mut hertsi oli ne ny halvimipia mitä löyty)! Kelpas...



lauantai:
Lähettiin lauantai aamuna kello 9.30 meiän pihasta ja iskä vei pakullaan meiät kaarinaan. Siis tää ei johtunut siitä ettei me oltais jaksettu pyöräillä nousteesta kaarinaan, mutta aateltiin et turkumaisemat on jo liian tuttuja ja varsinki maskun ja raision. Oltiin kaarinassa sopivasti kymmenen aikaan ja lähettiin polkee. Päästiin sellaset 100 metriä ku todettiin et pitkähihasta päälle tähän viimaanha jäätyy... oli pilvistä vaik fonecta sano ihan muuta. Jatkoimme matkaa ja hetken kuluttua enne paraista tuli hienon mahtava silta, päätimme jälleen pysähtyä ja ottaa muutaman kuvan, koska tähän oli koko kierroksen hienoin silta ja aina ennen tästä on saanut vaan mennä autolla lujaa yli. Paraista päin mentäessä muistelimme äidin sanoneen että muistakaa ostaa energiaa siis meillähän oli eväät jääneet kotiin ja pullossa oleva vesiki oli jo iha kiehuvaa. Menimme ekaan kauppaan, joka tuli vastaan ja saimme tarvitsemamme. Kaupan pihassa tajusin että olen jättänyt pyöränaivaimet kotiin, joten pyörä olis koko reissun ihan öppna. Noo kurvailtiin paraisten keskustassa ja löydettiin hongkong josta ostettiin mulle lukko. Lukon ostettua todettiin et nyt vasta se kunnon matka voi alkaa ku meillä on ne mitkä puuttu. Poljimme siis kohti lilmälön lauttasatamaa. Kapee hiekkatie ei ollut ihan meiän mieleen kärry perässä. Ja puolessa välissä tajusimme vaihtaa kärryn parempaan pyörään. Tai siis eihän se mitenkään parempi pyörä ollut, mut mun pyörä oli maastopyörä joka ei tykänny rullaa asfalttitiellä ja paven pyörä oli taas enemmän katuun soveltuva. Reitin eka lauttamatka kesti 10min ja siitä sen jälkeen polkemista oli enää nauvon keskustaan ja sieltä kolmisen kilsaa ensimmäiseen majotukseen. Oltiin Gammelgård nimisessä hotellissa, ja se oli ihan kiva. Käytiin uimassa (kastoin talviturkin meressä) ja mentiin pizzalle nauvon laivasatamaan (pyörällä yllättäen). Loppuilta yritimme epätoivoisesti saada itsellemme muutakin seuraa kuin toisemme, mutta valikoima oli niukka! Motoristien puheita kuunnellessa ja kortin pelailujen jälkeen simahdimme. Nyt ootettiin seuraavalta päivältä täyttä aurinkoo!

sunnuntai:
Oltiin laitettu herätys yhdeksäksi ja mentiin aamupalalle ennen kymmentä. Lähtöaika oltiin sovittu kymmeneks mut se yllättäen vähän venys melkeen yhteentoista. Noo ei se haitannut ku oli kuitenki kiva olla vähän myöhemmin seuraavassa yöpymispaikassa ku viimeks (päivä kolmelta). Lähettiin polkee mutkasta hiekkatietä ja perC sitten sattu nyt jo aivan jäätävästi. Mentiin aika hitaamman puoleisesti kohti pärnäsin lauttasatamaa. Mut pidettiin huolta tankkauksesta puolentunnin välein olevilla pysähdyksillä. Nauvon ja Korpoon saarien välinen ylitys oli pieni ja korpoon saaren pyöräiltävä matka oli kans lyhyt, oltiin siis aika nopeasti galtbyn satamassa joka vei meidät kittuisin satamaan houtskärin saareen. Kuuluisasta houtskärin saaresta meille oltiin puhuttu paljon, että siellä kannattaa viettää enemmän aikaa kuin muilla saarilla, kuulemma hienointa seutua. No musta se ei kovin täyttänyt odotuksia, ku peltoa ja metsää vaan näky jokapuolella. Aikaa meillä piti olla paljon varattu tähän saareen ja ois ollu kiva keretä uimaanki. No eihän sitä sit ollukkaan varmaan johtuen alkumatkan hidasteluista ja meille tuli melkeen kiire viimeiseen lauttaan, joka lähti neljän aikaa. Kerettiin kovassa kiireessä käydä grillillä syömässä, joka oli ainot auki oleva paikka (sunnuntai!). Houtskärin saari oli täynnä vaan losseja ja lauttoja, joten rasitus ei oikeen tuntunut. Mossalan satamasta daaleniin eli iniön saareen oli pisin merellä kuljettava matka ja kesti tunnin. Se oli varmaan matkan paras hetki ku loikoiltiin sen ihme aluksen katolla ja paisto niih että. Mutta juuh sitte päästiin iniön saareen ja pyöräiltävää oli vielä riittävästi, iniön saaren toiseen päähän jossa mökki odotti meitä. Mökille saavuttaessa käytiin taas uimassa ja saatiin mökinomistajamummolta private iltaruoka, koska kaikki kaupat oli matkalla kiinni ja oltiin varmaan hyviä vinkuuvankuu. Käytiin rannassa kuvauskierroksella ja tsekattiin auringonlasku. Simahdettiin ja kauhisteltiin seuraavaa päivää, viel lisää kilometrejä!

maanantai:
syötiin aamupala ja lähettiin 9.30 aluksella iniöstä yli kustaviin. Kustavista lähtikin sitten reissun tuskasin osuus ei mitään nähtävyyksiä tai minkäänlaisia pakottavia pysähdyksiä lossisatamassa. Kaikki eväät olimme jo syöneet ja mökkipaikan vesi oli niin jäätävän pahan makusta että se piti heittää heti pois, joten eka etappi oli kauppa. Poljimme taivassaloon asti ja kävimme kaupassa ja etsimme uimarannan. No uimaranta poikkesi kolmekilsaa reitiltämme, mutta mutta menimme silti kamalaa kapeeta hiekkatietä, joka oli jyrkkää alamäkeä ja tietty takas jyrkkää ylämäkeä. Noh odotukset oli tietty kovat hienosta hiekkarannasta, mut se oliki joku hylätty ranta mikä oli täynnä kaislaa, mut laituri löytys joten kelpas. Ei siellä kyllä taaskaan ollut ketään muutaku me ja uitiinki sit ihan vapaasti ja syötiin keksimme. Tuskaisen ylämäen jälkeen kävimme taivassalon kebab pizzeriassa sekä jätskillä ja jatkoimme kohti mietoista. Se kesti ja mehut meinas loppua ja selkä muuttua liian ruskeaksi mut selvittiin kotiin.

Tän jälkeen en taida ainakaan ihan heti lähtee pyörälenkille tai naapuriin pyöräilykin on varmaan tuskaa. Huomenna vaan juoksua mettässä, koska on leiripäivä raasenkorvessa vaskijärvellä. Katotaan onko jalat jumissa vai vähän enemmän jumissa, mut kiva auringonottopäivä ainakin tulossa ja uimista! Tai onhan tässä kyllä aika paljon aurinkoa jo saatu, mut ei koskaan tietenkään liikaa voi ottaa, joku ottaa aina enemmän!






-Reeta