Liukastelua Huittisissa. (T)

Jukola siis oli ja meni. Siitä toipuminen on kovassa vauhdissa, vaikka väsymyksestä palautumista ei tuntunut auttavan edes 14 tunnin yöunet. Samanlaisia oireita näytti olevan myös pankkivirkailijalla, jonka juttusilla kävin aamulla. Kun tapaamisen lopulla virkailija klinkkasi ottamaan kopiota passista, niin loputtomalta tuntuneen ajan jälkeen palatessaa takaisin hän puolusteli vain: "Miten kahden tunnin juoksun jälkeen voikin pohkeet olla näin jumissa..?" No yhtälö oli lopulta kuitenkin loistava, koska yhtään nopeampaa puhetta, kuin virkailijan aivot pystyivät tuottamaan, ei mun aivot olisi pystyneetkään käsittelemään...

Iltapäiväksi olin varannut itelleni liukkaanajon reenin. Siis ei liity mitenkään suunnistukseen, vaan autokouluun. Tai no suunnistuksen puolellehan se meni, kun sinne piti ensin löytää. En mitenkään pysty käsittämään miten se on niin paljon vaikeempaa suunnistaa auton ratissa, kun metässä..? No ehkä metsässä en pelkää niin paljon, että törmään muihin suunnistajiin.

"Pariskuntia" oli radalla mun ja iskän lisäksi vielä neljä ja kouluttajan infotilaisuus alkoikin mukavasti, kun hän alkajaisiksi kysyi kenen autossa on ABS-jarrut. Pari tyyppiä nosti käden ylös. Ei kuitenkaan kulunut kauaa, kun toinen korjasi: "Eiku eihän meillä ABS:ssää oo, vaan meillä on GPS !" Lopulta kun päästiin ajelemaan, niin kolmella viidestä olikin ABS-jarrut, meidät mukaanlukien.
Itse hurjastelu sujui sitten ihan jees. Iskä oli ihan innoissaan, mutta musta se oli lähinnä pelottavaa. Pari kertaa sain auton menemään ympäri (en katon kautta kuitenkaan, huh) ja melkeen peruutin ojaan, mutta suoritus oli hyväksytty. En kyllä usko, että siitä hylättyäkään olisi voinut saada... Jotenkin kyllä sanon, että siitä hävis niitten ABS:ien mukana vähän into. Kivempaa olisi ollut tehdä töitä oikeen kunnolla, vaikkei ne jarrutkaan saaneet mua ajamaan suoraan. Monta anoppia olisi jäänyt alle... Kotiintulomatkalla melkeen alko jo menemään hermot iskään. (Ennen oon aina kehunut, että ei mulla mee hermot sen kanssa, vaan sillä menee mun.) Onko sillä oikeesti väliä, että kääntääkö 90° mutkassa 100° ja sitten korjaa sen 10° takaisin? Ei musta.

Näin muuten ajoradalla yhden meidän koulusta. En kuitenkaan muistanut sen nimeä, joten tyydyin vaan moikkaamaan. Joku uimari. Olin varmasti parempi ku se.

Kirjoitti Tiia.