keskiviikko 16. syyskuuta 2009

"Mua itketti kun olin vauva, lapsena keljutti, sitten musta tuli nuori ja alkoi vituttaa..." (T)

Tänään oli AV-reeneissä viestiharjoitus. Paikalla oli ihan kivasti porukkaa. Lähtö tapahtui yhteislähtönä. Viivalle viereeni asettui tämän vuoden MM 6 Sarina Jenzer, EM 1 Frida Lönnberg, SM 1 Reeta Rantanen ja viime vuoden SM 1 Tuulia Viberg. Ajattelin vain, että onpas kovatasoista porukkaa. Lähtöpamauksen jälkeen jäin auttamatta viimeiseksi, mutta en pelästynyt siitä, ovathan muut kovia juoksemaan. Päätin vain suunnistaa tarkkaan ja kiihdyttää loppua kohti. No eihän siinä kauaakaan mennyt, kun yksi kerrallaan ohittelin kaikki vastustajani ja vaihtoon saavuin ylivoimaisesti ensimmäisenä.

Kauden suunnistuskohokohtani, ei epäilystäkään. Tänää kävin myös kirjoittelemassa 6 tuntia saksaa. Oli se aika yksinäistä olla ainut saksankirjoittaja siellä englanninlukijoiden joukossa. Eipä ainakaan ollut pelkoa, että olisin luntannut keneltäkään... Tarvetta kyllä olisi ollut. Jätin tyhmänä jopa aineen sanamäärän laskematta. Ainut asia, jonka olisin mahdollisesti voinut saada oikeinkin...

Opettajat ovat tehneet musta kirjoituksissa oikean takapulpetin tytön. Maanantaina psykassa ja tänään olin ihan viimeisessä rivissä. Jonoa olivat sentään vaihtaneet viereiseen. En kyllä tiedä osaanko enää ollenkaan olla, jos laittavat mut jonnekin muualle ruotsissa istumaan... En kyllä usko, että jaksan enää edes istua niitä ruotsin 6 tuntia siellä. 12 tuntia tällä viikolla jo takana ja niska/hartia/selkäkivut ovat myös sen mukaiset. En tiedä johtuuko koulun huonoista tuoleista vai mun väärästä istuma-asennosta..? Eipä se kai auta, kuin kestää. Tähän kaiken päälle saan vielä matkustaa 6 tuntia autolla toiselle puolelle suomea SM-kisoihin. Kulku on sitten varmasti hyvä. Yhtä hyvä, kuin maanantain istumisten, piispamunkin, 2 korvapuustin ja jätskin jälkeen.. (y) Oma oli vikani.

Siinäpä se, juttua olisi ehkä löytynyt enemmänkin, mutten jaksa enää kirjoittaa. Enkä oikeastaan edes uskalla sitä yhtä mielenkiintoista tapahtumaa pistää ylös, koska jos joku opettaja herra sattuu tätä lukemaan, niin voi olla, että mun ylppäreiden hyväksyminen on vaakalaudalla, mutta mitäs eivät osaa kuljettaa edes vessaan!

Med vänliga hälsningar, Tiia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti