venlailua ja jukolassa hengailua (R)

Muutamia viikkoja ennen mulle oltiin puhuttu, että juoksen ankkuriosuuden. Ajattelin et okei aika pitkälle pätkälle mut on laitettu ja joudun venailemaan tolkuttoman pitkään. Noo alkuviikosta suunnitelmat nuorten tiimistä sortui ja sain toisen osuuden. Vielä sairastumisien ja muiden esteiden jälkeen sain alotusosuuden ja fiilikset taas nousi venlojen viestistä.



Perinteisesti lähdimme perheen kanssa asuntoautolla jo torstaina forssa gamekseen ja sieltä mutkan kautta mikkeliin. Forssa games ei mennyt ihan niinkuin olisi pitänyt. Ajatukset olivat jälleen aivan jossain muualla eikä suunnistamisesta ollut mitään tietoa ja valmistautuminen oli taas mitä oli. Tää ois ollu se mun kisa, mut typeriin virheisiin se taas sortui. Suska vei! Ja siitä mistä ollaan joskus puhuttu, että jos huomaat jonkun tutun mettässä ja huomaat et virhe on tulossa mut silti vaan esität et kyllä sitä tiedetään missä mennään ja hetken päästä ollaan vielä enemmän hukassa siihen tää tyttö taas sortu : D.


Torstai-Perjantai välinen yö nukuttiin liian ahtaassa asuntoautossa messilän leirintäalueella. Hieno paikka kyllä ja hieno hiekkaranta mut lämpötila oli nyt mitä oli, saakuti! Perjantai päivä shoppailtiin siskon kanssa lahden keskustassa. Paremmat kaupat ku turun keskustassa ja tonne haluun toistekki. Illalla tultiin mikkeliin kisapaikalle ja rahaahan sitä meni taas intersportissa. Myöhemmin verkkailin ja vielä myöhemmin käppäilin tiian kaa (tai siis kyttäystä oisko ollu ;)).


Aamulla nukuin liian pitkään tuli taas haukkumisia millanen valmistautuminen meikäläisellä taas on. Noo mut siitä selvittiin ja lähin uudella jopolla asuntoautolta seurateltalle päin. Jalat tuntu tässä vaiheessa kamalalta ja mietin jo et hyydyn jo raviradalle. Verkkaillessa kuitenkin tuntui jo paremmalta. Pitkästä aikaa kartan alapuolella seistessä ja pelimusan soidessa jänniti kyllä pirusti. Rynnäkkökiväärin pamahtaessa hyppäsin ylöspäi ja lähin juoksee (ylläri). Ravirata vaan jatku ja jatku ja kyllä ne reidet lopussa jo alko tuntuu, mut olin saanu kartan jo taiteltuu hyvisä ajoissa ja suunnitelma piti olla tehty ykkösvälille. Puolessa välissä matkaa tuntui kuolemalta, mut lisää voimia tuli jostain syystä. Reitinvalinnat olisivat voineet olla parempia ja itseluottamus, mutta kyllä mä olen silti tyytyväinen. Kolmas venlojen alotus ja eka kerta kun en tehnyt suurempia virheitä. Suska juoksi toisen osuuden, tosin toisessa joukkueessa ja erissä seurassakin. Ja tiia samassa joukkueessa kolmannen osuuden. Suska pummas ykköstä ja Tiia ei tällä kertaa jaksanut.


Miesten lähtö oli ja mehän kerkesimme kattoon sitä! Tää oli se ainot osuus mikä oikeasti kiinnosti kaikkia kolmea ylipaljon ja syistähän ei tiiä. Tosin missasimme ekan telkkarirastin, mut loppuaika kyttäsimme screenin edessä niskat aivan jumissa ja ku niitä tyyppejä alko tulee vaihtoa kohti olimme loppusuoralla huutamassa jokaiselle tutulle. Se ainot sadekuuro joka kesti sen pari minuuttia hetkautti screenin edessä ja ryntäsimme TIIAN perässä rekan alle. Jalat kramppas siinä ahtaudessa, mut kastumista ei halunnut kokea. Koko yö me taas valvottiin, vaikka aika turhaahan se oli. Tiia kyllä jätti meidät yksinään puolessa kohtaa ja myöhemmin kuulimme että se "nukku", mut syistähän emme taas tiedä. Suskalle ja mulle ois kiikarit hyvät tai jonkulaiset rohkasu pillerit. Ei tästä muuten mitään tuu!







-Kretu kuittaa