La vida es dura (S)

Oikeen huvittaa näin jälkeenpäin mun sm-yön suoritus. Ihan alku taiskin mennä mukavasti. Ensimmäisellä rastilla vielä kolmanneks nopein mut siitä sitten seuraavalla välillä putosin viidenneksi ja siitä lähti raju lasku kohti sijaa 29. Tässä vaiheessa olin todennut tosiaan, että mun lamppu on aivan sukka. Sillähän ei nähnyt kahta metriä pidemmälle ja heti jos halusin nähdä vähäsen kauemmas nii sitä piti vääntää ylöspäin ku se oli aivan löysä. Kaiken kruunas jokin kosketushäiriö siinä "pitkässä" valossa, että se alko sitten iloisesti välkkymään ja sammukin pari kertaa. No mutta ei sitä lamppua voi syyttää vaan tyhmää päätä. Olin luultavasti juonu pari kuppia liikaa kahvia ja oli energiaa vähäsen liikaakin. Sinkoilin vaa edestakasin enkä jaksanut keskittyä ja miettiä mitään rastinottoa, saatika sitten oikeeseen suuntaan kulkua. Pummia kerty lopulta sellaset vajaat 20 minuuttia. Lohtu siinäkin sillä jäin kärkeen sen 20 minuuttia. Kun nykyään se on yleensä niin, että kun pummaa sen 5 minuuttia niin silti jää kärkeen joku 10 minuuttia ja se ärsyttää.

Vielä on pari ruotsin reissua edessä (toivottavasti), mutta taitaa tää kausi olla lähestulkoon tässä. Aika surullista. Ens vuonna sitten. Katotaan jos jaksais alkaa vähäsen treenaamaan.
Tää viikko vois nyt mennä vauhdilla, meinaa meillä alkaa Retun kaa mennä kärsivällisyys kaikkee kivaa ootellessa. Viikonloppuna siis Manna, sieltä suoraan syyslomaks Vuokattiin ja siihen väliin viikko koulussa aherrusta ja sitten toivottavasti Småålantiin!
On muuten huomenna synttärit. Ei tässä vuosimäärässä tosin iha hirveesti mitään juhlimisen aihetta ole. Vois olla vuosi eteenpäin.
Mutta joo. Vielä vuosi ja neljä ja puoli tuntia. Huoh.

Hola