Mikä onkaan masentavampaa, kuin herätä aamulla 6.40 reenaamaan, kun ulkona on vielä pilkkopimeää? Jos jotain positiivista siitä haluaa etsiä, niin eipähän aurinkokaan häikäise matkalla kouluun.
Toinen nykyään pimeällä tapahtuva toiminta heräämisen ohella on suunnistus. Sitä olen nyt käynyt kokeilemassa kaksi kertaa ja kolmas kerta sitten toden sanoo, SM-yö. Laji on sinänsä verrattavissa hiihtosuunnistukseen harjoitusmäärissä; keskimäärin kolmas hisustus talvessa on ollut SM-kisa.
Edellisviikolla oli Raisiossa V-S AV-yöreeni. Harjoitus oli pelkkää katastrofia alusta loppuun. Ensin oli vaikeuksia löytää reenipaikalle, jonka jälkeen oli suunnattomia vaikeuksia löytää rasteja. Kakkoselle mennessä olin jo täysin hukassa ja päätin oikaista pari väliä. Siellä rastilla kohtasinkin sitten kaksi Emmaa ja yhden Fridan. Kommentit olivat laatu: "Mä haluan pois täältä!" Porukassa sitten lopulta rämmittiin pois. Maaliin Reetakin sattui tulemaan samaan aikaan, hänkään ei koko rataa ollut kiertänyt. Pisteenä i:n päälle koukkasin kotiin vielä Naantalin kautta. Miksikö? En tiedä.
Edellispäivänä olin sattuneesta syystä Tampereella ja päätin osallistua O'Manse Cuppiin. Harjoitus ei sinänsä alkanut yhtään paremmin, kuin edellinenkään; emit ja kompassi puuttuivat, mutta vaivaan löytyi ratkaisu suht helposti. Itse reenissä olikin sitten aivan erilainen säpinä, kuin edellisviikolla. Paikalle oli raahattu kisamakkarat ja lähtöäkin joutui jonottamaan 17 minuuttia! Siihen päälle vielä se, että joka minuutilla lähti 6 suunnistajaa. Metsässäkin oli sitten sen mukainen kuhina. Tuollaista ei tapahdu ikinä Varsinais-Suomessa.
Ykköselle mennessä takaa pyyhälsivät ohi Miina ja Sonja, he olivat koukkineet jo kutosen kautta. Mutta voi sitä vauhtia! En enää yhtään ihmettele miksen pärjää kisoissa; en tosiaankaan muistanut, että pitäisi juosta noin kovaa! Oli sitten mullakin aivan eri fiilis lähteä laukkaamaan noitten perään, kovempaa kuin täysillä. Valoja näkyi joka puolella ja lähes jokaisella rastilla törmäsi johonkin tuttuun. Nyt en kyllä yhtään ihmettele miksi Tampereen seudulta tulee niin kovia suunnistajia. Suunnistajien määrä on potenssiin kaksi, reenipaikalla on tunnelmaa ja meininki on aivan toinen, kuin täällä.
Ja sitten ensi viikonlopun tavoitteet? Ne pystyy katsomaan suoraan lähtölistalta.
Terveisin Tiia
jättebraa!
VastaaPoista-r