päätösmeininkiä. (R)

MOI! Reissuja on takana ja muuten edessäkin. 25-Manna oli pari viikkoa sitten, mut siitähän nyt on jo aikaa joten ei paljon kertoilla, jotta elettäisiin hetkessä, mutta hauskaahan siellä on aina ollut ja niin oli tänäkin vuonna. Muistissa tietty on vähän häikkää, kun koko paluumatka vaan tuntuu, että olisi nähnyt pelkästään tiian ja suskan kasvoja, mutta tähän en usko oltiinhan me silti kuitenkin cheek-lattiallakin. Väsyneinä tai siis yllättävän pirteän oloisina sunnuntaiaamuna lähdimme suskan kanssa hauhon sisun bussilla kohti hämeenlinnaa. Joku ihme, meistä hyvin turha pysähdys vaan otti päähän, mutta lopulta kun kaikkien jälkeen astuimmekin ihmepaikkaan löytyi sieltä juustohampat, jippii juttu ja pahaolo oli poissa! Hämeenlinnassa saimme mukaamme mukavanoloisen koiran nimeltä heppu ja suuren kassin, junamatka alkoi kohti vuokattia. Tampereella kolme tuntematonta tunki seuraamme ja jokainen eri aikaan, kaikki ne puhui meille, no hetken päästä totesimme että ihan hyvä juttu, saatiin jätkäseuraa. Kajaaniin päästyämme lähdimme etsimään kauppaa, no suuri määrä jotain kamaa on kamalaa ja joku kauheen kylmä ilmakin. Lopulta se koirakaan ei voinut tulla mihinkään kauppaan sisälle, joten sen kanssa piti jäädä hytiseen ulos ja heittää sille keppiä. No oli se ihan kiva juosta ympyrää parkkipaikalla ja suska tavallisesti vinku nälkääki ja juoksenteli pizzapaikan kautta, siinä sitten kerettiin vetäsee pizzakin lapasilla sen parkkipaikan keskellä. No jo pitkän odottelun jälkeen, (jotain jupeksijoita), taksi saapui ja vei meidät mökillemme, vuokattiin. Jättefiin stuga! Oli siis hyvin positiivinen yllätys mökkimme. Noo koko viikko meni sitten ihan mukavasti reenatessa ja vähän juhliessakin tai aika paljonkin, siis en kyllä tiedä mitä me juhlittiin varmaan jotain kamalaa syksyä tai vaikka sellaista, kun ei pitkään aikaan nää niitä tuttavuuksia ketä siellä sitten oli, sääli. Vuokatin vaarat tuli nähtyä ihan kohtuudella, paitsi missattiin ne parhaimmat kun mentiin eksymään merkatulta reitiltä, jotain tosi pölöä. Ensimmäiseksi tai ainakin toiseksi kivoin reeni ja siitä tais olla eniten hyötyäkin, kun suska meni rikkomaan kännykänsä jollain nesteellä. Seuraavana päivänä me sitten juostiin kauheella innolla sotkamoon, huom oikeen sotkamoon asti, harvoin sitä lähtee 16 kilsaa juoksemaan, että tarvii kännykän, hieno kapula tuli hankittua, kade. Takareidet olivat vaan kokomatkan aivan jäässä siinä kylmässä, mutta ei muuta valittamista ollut ihan hyvin me jaksettiin musiikin tahdissa. Käytiin me sitten yksi ilta hohtokeilaamassakin, ettei ihan löhöilyksi tää meininki ois mennyt, mutta tais olla vähän ilmassa jotain ikävänoloista tunnelmaa, ps. mä muuten vein! Kuitenkin kaikesta huolimatta kivanmukavanhauskaa oli, kiitos kaikille ! :) Kyllä tollasen porukan kanssa vois lähteä toistekki, jätkät on niin helppoja ja varsinkin kun ne osaa olla ymmärtäväisiä!

Nyt sitten edessä onkin smålandskavlen, vuokatin jälkeen tuntui tosi kamalalta, "sinne itteä taas rääkkäämään"! No mutta olisihan mun pitänyt itseni ja ystäväni tuntea, että kaikesta me saadaan silti ihan huippua ja joka iikka innostumaan, vaikka aluksi tökkisikin ajatukset. Tosin Tiiankin mainostusten jälkeen meiltä puuttuu edelleen yksi juoksija, peukut pystyyn et jos jokujokinketäkuka vaan haluais vielä lähteä? Ei siinä sitten mitään, fiilikset on silti katossa kun pääsee reissuun, kotona kun on niin yksinäistä ja tylsän oloista arkea. NÄKYILEE!



-kretu